K-kauppias-blogi

K-ryhmän ensimmäinen vähittäiskauppiaskurssi alkoi lokakuussa 1951 vähittäiskauppiasopistossa. Opiston rehtorina toimi ekonomi Ahti K. Vuorensola, joka oli myös Mannerheim-ristin ritari. Samaisena vuonna perustettiin Ammattikasvatussäätiö, jonka tarkoituksena oli tukea sekä alan ammattikasvatus- ja valistustyötä että lahjakkaiden vähävaraisten oppilaiden opiskelua. Ammattikasvatussäätiö on edelleen toiminnassa.

Vähittäiskauppiasopistossa opetus jakaantui pitkäkestoiseen opistolinjaan ja lyhytkestoiseen kurssilinjaan. Vähittäiskauppiaskurssi kuului nimestään huolimatta pitkäkestoiseen opistolinjaan ja se oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli oma kauppa tai jotka suunnittelivat sellaisen perustamista. Opetuksen toivottiin houkuttelevan kauppiaiden lapsia, joista tulisi vanhempiensa ammatin jatkajia. Kurssi kesti kahdeksan kuukautta ja se sisälsi kauppaopin, kauppaoikeuden, kauppalaskennon, kirjanpidon, vähittäiskaupan liikkeenhoidon ja mainonnan sekä vapaasti valitun erikoiskauppa-alan tavaraopin osiot. Ensimmäinen kurssi saatiin päätökseen toukokuussa 1952 ja sen suorittu 28 oppilasta. Päästötodistusten jako oli Siikajärvellä.

Kuluneiden kahden vuoden aikana olemme tehneet historiaa siinä mielessä, että kauppiasvalmennukseen on sekä hakeutunut että siitä valmistunut ennätyksellinen määrä uusia kauppiaita. Kun Suomen Lähikaupan ja sen noin 600 myymälän verkoston osto hyväksyttiin huhtikuussa 2016, saimme yhden kuukauden aikana saman verran hakemuksia kauppiasvalmennukseen kuin aiemmin koko vuoden aikana. Tästä kuukaudesta alkoi iso muutos, jonka myötä olemme valinneet ja valmentaneet lähes tuplamäärän kauppiasharjoittelijoita aiempaan verrattuna. Valmennusten määrän lisäys pakotti meidät tarkastelemaan toimintaamme ja valmennustamme kriittisesti, ja kehittämään siitä entistä tehokkaamman.

Nykyään keskitymme valmennuksella niihin kriittisiin osaamisiin, joiden avulla kauppias kykenee toimimaan yrittäjänä siten, että hän osaa räätälöidä kauppansa paikallisen asiakaskysynnän mukaisesti. Kaukana on monessakin mielessä ne ajat, kun vähittäiskauppiaskurssilaiset istuivat opiston luokassa viikkoja lähiopetuksessa. Nykyisin valmennus koostuu kolmesta osa-alueesta: kauppiasharjoittelusta kasvattajakauppiaan ohjauksessa kaupassa, valmennuksesta verkko-oppimisympäristössä ja lähiopiskelusta. Harjoittelijoiden ohjaus tapahtuu yhä enemmän sähköisiä välineitä hyödyntäen – esimerkiksi valmennuspalavereita käydään osittain Skypellä tai videoneuvotteluina ja harjoittelijat saavat palautetta opinnoistaan suoraan verkkoon oppimisalustalle, joka toimii myös mobiilissa. Ennen verkostoituminen edellytti kohtaamisia face-to-face, nykyisin voidaan yhtä hyvin kohdata ja vaihtaa kokemuksia valmennettavien kesken suljetuissa some-ryhmissä kuten Facebook- ja Whatsapp-ryhmissä. Lähiopiskelukaan ei tapahdu luokkahuoneessa passiivisesti kuunnellen vaan ryhmätöiden parissa, itse havainnoiden ja keskustellen, monesti kouluttajiakin haastaen. Valmennettavat jakavat keskenään hyviä käytäntöjä ja vinkkejä, jolloin kouluttajista tulee parhaimmillaan vain keskustelun ohjaajia. Luokassa ei ole enää vain yhtä opettajaa, vaan muilta oppiminen ja kokemusten jakaminen tekee jokaisesta osallistujasta omalla tavallaan opettajan. Valmennuspalaverit puolestaan ovat kahdensuuntaisia sparraushetkiä, jolloin me kouluttajat saamme valmennukseen paljon hyviä näkökulmia valmennettaviltamme ja ennen kaikkea, pysymme kaupan arjessa tiukasti kiinni. Samalla pyrimme omalta osaltamme antamaan valmennettaville hyviä kasvun eväitä kauppiaan työhön.

Kauppiasvalmennus tänään sisältää paljon samoja elementtejä kuin 1950-luvulla. Nykyään valmennuksella kuitenkin korostuvat sellaiset aiheet, joista ei vielä 50-luvulla puhuttu. Näitä ovat esimerkiksi johtajuus, oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä jatkuva itsensä kehittäminen. Aiemmin K-ruokakauppias ”antoi kaupalleen kasvot”. Hänet tapasikin usein kaupan hyllyjen välissä tai palvelutiskillä. Nyt samalla kauppiaalla voi olla viisikin eri kauppapaikkaa, eikä kauppias voi olla joka kaupassa samaan aikaan. Tällöin kauppiaan osaamisissa korostuu johtaminen sekä siihen liittyvä henkilökunnan motivointi ja sitouttaminen. Kauppias suunnittelee, visioi, organisoi ja johtaa. Tällaisen modernin kauppiaan yksi tärkeimmistä tehtävistä on viestiä suunnittelemansa suuntaviivat omalle henkilökunnalleen niin, että henkilökunta pystyy näitä suuntaviivoja toteuttamaan konkreettisesti asiakaskohtaamisissa. Edelleen kauppiaan pitää pystyä suoriutumaan myös kaupan päivittäisistä töistä, mutta yhtä kauppaa kohden siihen on entistä vähemmän aikaa. Tulevat vuodet näyttävät, kuinka hyvin olemme onnistuneet uusia kauppiaitamme tähän valmentamaan.

Sekin on muuttunut, ettei valmennukseen enää hakeudu vain kauppiaiden lapsia tai kauppiassuvun jäseniä. Puolet valmennukseen valituista tulevat K-kaupan maailmasta, sillä kauppiaan ura on luontainen jatko monen osastonhoitajan uralle. Nykyisinkin käy usein niin, että kauppiassuvussa kasvanut elää ja hengittää niin vahvasti kauppiuutta, että seuraa oman vanhempansa esimerkkiä ja pyrkii valmennukseen ennemmin tai myöhemmin jatkaakseen sukunsa perinteitä. Noin puolella valmennettavista on jotain muuta kuin päivittäistavarakaupan kokemusta, josta on kauppiasuralla hyötyä. Uutta osaamista ja vanhoja perinteitä yhdistyy siis hyvässä suhteessa.

Koulutuspäällikkönä pääsen seuraamaan lähietäisyydeltä valmennettavien kehittymistä kauppiasvalmennuksen aikana. Samalla saan arvokasta tietoa siitä, missä valmennuksen osa-alueilla valmennettavilla on eniten haasteita ja miltä osin valmennus vaatii kehittämistä edelleen, jos harjoitustehtäville määritetyt tavoitteet eivät täyty. Näen tätä kehittymistä vaikkapa tehtäväpalautusten yhteydessä esimerkiksi siinä, miten henkilön ajattelu kehittyy kauppiaalliseen suuntaan. Näen sitä paneutumisena harjoitustehtäviin, innokkuutena oppimiseen, itsensä kehittämiseen ja haastamiseen, haluna ymmärtää yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, periksiantamattomuutena ja ahkerana työskentelynä omien unelmien eteen. Se on uskoa itseen ja omaan tekemiseen - uskoa siihen, että on oikealla tiellä. Työssäni minua ilahduttaakin eniten juuri ne kauppiasvalmennettavien tarinat, jotka eivät ole välttämättä sieltä helpoimmasta päästä, mutta joista huokuu niin kova tekemisen palo, että se voittaa kaikki vastoinkäymiset. Jokaisen päätöstilaisuuden koittaessa tunnen suurta haikeutta lähettäessäni nämä valmennettavat suureen maailmaan, mutta yhtä lailla tunnen suurta ylpeyttä siitä, miten haastavan polun he ovat läpäisseet. Jokaisella heistä on hyvät eväät pakattuna reppuun kauppiuuden retkellä.

Viime vuoden marraskuussa juhlimme kauppiasvalmennuksen nro 177 päätöstilaisuutta Kalastajatorpalla. Todistuksia valmennuksesta jaettiin yhteensä 30 kappaletta. Valmistuneet ovat allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna ainakin rohkeita, ahkeria, innokkaita, osaavia, idearikkaita ja yritteliäitä asiakaspalvelijoita, jotka varmasti tekevät kaikkensa, jotta kaupassa olisi kiva käydä.                                                                                                                                                                             Tekstin lähteenä on käytetty teosta K100 K-Kauppiasliitto 1912-2012 (Kariston Kirjapaino 2012, Seppo Tamminen, Antti Parpola)

Tulosta

Jaa