Blogi K-kauppiasvalmennuksesta, kauppiaaksi kasvamisesta ja kaupan arjen iloista. Aitoja tarinoita ja elämänmakuisia kokemuksia kauppiasuran alusta.
Lue lisää: kesko.fi/kauppiasura
Nyt voin sanoa, että on mahtava tunne! Valmennus alkoi 2018 helmikuussa ja todistukset jaettiin toukokuussa 2019. Alussa valmennuksen kesto kuulosti alussa pitkältä, mutta loppujen lopuksi se meni todella nopeasti.
En voi liikaa korostaa sitä, että tehtävien tekeminen tulee aloittaa ajoissa. Tätä korostetaan valmennuksen puolesta ja tukena on tehtävien aikatauluttaminen, ennen kaikkea itseään varten. Minä annoin itselleni alussa aikaa, kun viimeksi käytännön tekemisestä oli kulunut jo aikaa. Pidin tärkeänä, että opin päivittäisen perustekemisen hyvin ja sitä kautta osaan myös analysoida tehtäviä laaja-alaisemmin. Toisaalta strategiani toimi, mutta kiire kuitenkin tuli. Yhtenä jälkiviisautena voin todeta, että kaupan maailmassa ei tule sellaista hetkeä, jolloin ei olisi mitään ylimääräistä. Kaupan alalla mennään sesongista toiseen ja lisäksi tulee tasaiseen tahtiin erilaisia ketjun kampanjaviikkoja. On siis turha tuudittautua siihen, että töiden puolesta tulisi olisi sopiva rako, jolloin olisi aikaa keskittyä tehtäviin. Ja toisaalta juuri sesongit ja kampanjaviikot olivat parhaita hetkiä tehdä myymälässä toteutettavia tehtäviä.
Valmennus on minusta rakennettu hyvin ja selvästi mietitty tueksi tulevaa kauppiasuraa varten. Kävin jokaisen tehtävän kasvattaja kauppiaan kanssa läpi keskustellen. Ja juuri nämä keskustelut olivat niitä kaikkein antoisimpia. Monesti juttu lähti rönsyilemään ja sain kuulla valtavan määrän hiljaista tietoa, kokemuksia, epäonnistumisia ja ennen kaikkea onnistumisia. Tämän lisäksi haastattelin tehtäviin liittyen henkilöstöä, myyntiedustajia sekä menekinedistäjiä. Monesti sain huomata, että alkuperäinen ajatukseni oli suppea ja hyödyllistä tietoa on paljon tarjolla juuri niiltä, jotka asian kanssa työskentelevät päivittäin. Tätä kautta pääsin syventymään teoriasta käytäntöön.
Minulla oli valmennuksen aikana kaksi kasvattajakauppiasta. Aloitin valmennukseni K-citymarket Hämeensaaressa A-J Kiven kasvattina ja siirryin marraskuussa 2018 K-supermarket Okeroisiin Mikko ja Jenni Artiman oppiin. Olen äärimmäisen kiitollinen molemmille kasvattajakauppiailleni ja heidän henkilökunnalleen. Kummatkin kauppiaat ovat olleet alusta asti avoimia omasta liiketoiminnastaan ja pitäneet tärkeänä sitä, että saan mahdollisimman laajan kokemuksen kaupan eri toiminnoista. Molemmat ovat myös osanneet puskea minua pois omalta mukavuusalueeltani ja antaneet haasteita ja sitä kautta tärkeitä kokemuksia. Molemmissa harjoittelukaupoissa myös koko henkilökunta on ollut täysillä mukana valmennuksessa ja ammentaneet omaa tietotaitoaan tekemisessä. Teoriassa moni asia vaikuttaa helpolta, mutta vasta käytännössä kokonaisuus kirkastuu. On ollut myös antoisaa nähdä kahden eri kauppiaan tapaa toimia ja pyörittää menestyvää yritystä. Saman asian voi tehdä kahdella eri tavalla ja samaan aikaan itselle muodostuu jo kolmas ajatus. Hienoa tässä on se, että jokainen kauppias saa olla oman itsensä näköinen, mutta hyvät ja toimivat ideat kannattaa kerätä takataskuun niin kauan kuin tästä vierihoidosta vielä pääsee nauttimaan.
Varsinainen valmennukseni on nyt ohi, mutta oppiminen jatkuu töissä. Jokainen päivä ja viikko tuo uutta ja kokemusta. Valmennuksella opittuja teoria-asioita pääsee käytännössä toteuttamaan ja kasvattajakauppiaan tuki on koko ajan käden ulottuvilla. Valmennuksen päättävä loppukeskustelu vahvisti omaa uskoa tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja antoi myös haaveille suuntaa omasta kaupasta sen toiminnasta. Aika kuluu nyt töitä tehden, perheen ja harrastusten parissa. Taustalla on kuitenkin se malttamaton odotus, milloin pääsen kertomaan todellisia uutisia.
Syyskuun alussa vuonna 2018 puhelin soi Kurikan Mietaankylässä. Puhelimeen vastaa tuttu ääni jämäkästi: “Mietaa”. Soittajaa hermostuttaa esittää asiansa hiihtäjälegendalle, mutta onneksi vastapuoli toteaa hetken kuunneltuaan “no mutta sehän on erinomaanen idea!”
Hyvä tapa pitää mieli virkeänä on kehitellä arkisen ahertamisen rinnalle mielenkiintoisia projekteja, joissa olla mukana. Vaikka kaupan oman oluen paneminen on jo vanha juttu, on Juha Miedon nimeä kantavassa Mietaan Mämmioluessa potentiaalia valtakunnalliseksi hitiksi. Olen aiemmin ollut mukana järkkäämässä Herwood-olutta Tampereen Hervannan kaupunginosan 40-vuotisjuhlan kunniaksi sekä I love J.J. -olutta Jalasjärvelle, kun kunta yhdistyi osaksi Kurikan kaupunkia. Molemmat edellä mainituista olivat paikallisia hittejä, mutta Mietaan mämmiolut sen sijaan on herättänyt laajaa kiinnostusta ympäri Suomen.
Miten olut sitten syntyi? Olimme jo kauan sitten kaveriporukassa ideoineet, että Kurikan jätti Juha Mieto ansaitsisi oman oluen. Ehkä jossain saunaillassa idea jalostui vielä hieman pidemmälle, kun joku keksi, että oluessa pitäisi olla ripaus mämmiä mukana. Ajatus jäi alitajuntaan pyörimään pitkäksi aikaa, kunnes vuoden 2019 kynnyksellä se taas palasi mieleeni - olihan vuosi myös Juha Miedon juhlavuosi, Legenda kun täyttää 70 vuotta. Olisiko aika kypsä Mietaan mämmioluelle?
Otin yhteyttä Pyynikin Panimon Tuomas Pereen, joka oli minulle ennestään tuttu jo Herwood -oluen ajoilta ja esitin hänelle idean Mietaan nimeä kantavasta mämmioluesta. Oletin, että jos joku panimo tähän lähtee mukaan, on se Pyynikki Tampereelta. Tuomas innostuikin ajatuksesta ja panimo lupautui oluen valmistamaan, jos Legenda itse antaa hankkeelle siunauksen. Oli siis tartuttava puhelimeen ja soitettava Kurikan Mietaankylään.
“Mietaa”, vastasi Juha puhelimeen jämäkästi. Hän oli kuulemma juuri nauttinut maittavan lounaan ja keittänyt kahvit siihen päälle. Taisin soittaa hyvään aikaan, mietin itsekseni. Esittelin varovaisen hermostuneesti Jussille ajatuksen Mietaan mämmioluesta kuulostellakseni hänen ajatuksiaan siitä. Etukäteen oli vaikea arvioida, minkälainen suhtautuminen entisellä huippu-urheilijalla olisi hänen nimeään kantavasta oluesta. Helpotus olikin suuri, kun Jussi tuumasi “No mutta sehän on erinomaanen idea!”. Luonnollisesti Mietaalla oli jotain ehtoja tuotteen suhteen: etiketissä ei saisi olla kuvaa hänestä hiihtämässä (oluen ja urheilun yhdistäminen ei tosiaan ole hyvä ajatus), oluen pitäisi olla laadultaan hyvä ns. herkutteluolut ja tuotteen valmistuksessa käytettävä mämmi tulisi olla aitoa Kymppi-Mämmiä.
Kontaktoin vielä Keskon tuotepäällikkö Timi Lähteenaroa aiheesta ja sovimme, että tuote saataisiin jakeluun Keskon logistiikan kautta niihin K-ruokakauppoihin, jotka siitä ennakkotilauksen Pääsiäisen sesonkiin tekisivät. Kun yhteistyöstä oli sovittu Mietaan, Pyynikin Panimon, Keskon sekä Kymppi-Maukkaiden kesken, pääsivät graafikot töihin suunnittelemaan tölkin ulkoasua. Kuvat, joiden pohjalta etiketti suunniteltiin, löytyivät Kurikka-Lehden arkistosta (kiitos vielä lehden toimituspäällikkö Johannes Ujaiselle sekä luonnollisesti valokuvat ottaneille Pentti Yli-Karjanmaalle ja Laura Kujalalle). Lopputulos onkin upea, kun tölkissä komeilee Juha Mieto “naatiskelemassa” mämmiroveen äärellä Jussi-paita päällä. Tuomas Peren johdolla Pyynikin panimon mestarit kehittelivät Mietaan mämmioluesta tumman, rukiisen ja pehmeän herkutteluoluen, jonka maustamiseen käytettiin aitoa Kymppi-Mämmiä. Olut sopii nautittavaksi sellaisenaan tai esimerkiksi makean jälkiruoan kanssa. Parhaimmillaan olut on pääsiäispöydässä nautittuna.
Tulevana pääsiäisenä Mietaa lienee konkreettisesti monen suomalaisen huulilla. Hyvä näin, sillä marraskuussa 2019 pyöreitä täyttävä hiihtäjäsuuruus on maljansa ansainnut! Oluen ensimmäiset erät toimitetaan kauppoihin maanantaina 25.3.2019 ja se on myynnissä ainoastaan K-ruokakaupoissa.
Muistan vielä erinomaisen hyvin, kuinka loppu vuodesta 2013 juhlistimme Kalastajatorpalla kauppiasvalmennuksemme päätöstilaisuutta (kurssinumero 169) yhdessä muiden valmennettavien kanssa. Saimme tuona iltana mukaamme vielä viimeisiä eväitä tulevaa kauppiasuraamme varten mm. nykyiseltä K-Supermarket Arabian kauppias Sasu Haminalta. Paikalla oli luonnollisesti edustusta myös sekä Keskosta että K-kauppiasliitosta kertomassa viime hetken ohjeita meille tuleville kauppiaille. Suuri osa kurssilta valmistuneista ovat kauppiasurallaan päässeet hyvään vauhtiin ja edenneet jo toiseen tai jopa kolmanteen kauppapaikkaan. Toki joukossa on myös heitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole vielä tähän päivään mennessä päivääkään kauppiaana työskennelleet tai ovat lopettaneet kauppiaana toimimisen.
Oma kauppiasurani alkoi melko pian valmistumisen jälkeen, kun helmikuussa 2014 aloitin Jalasjärvellä K-Supermarketissa. Muutama viikko sitten tuosta hetkestä tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta. Jälleen kerran aika on mennyt nopeasti. Tuona aikana kauppapaikka on vaihtunut kertaalleen ja kokemusta on ehtinyt karttua myös monikauppamallissa toimimisesta. Kun nyt summaan noita kuluneita viittä vuotta, voin hyvillä mielin todeta, että tilinpäätös näyttää hyvältä. Vaikka vuosiin on sattunut onnistumisten lisäksi epäonnistumisiakin, on hyviä päiviä silti reilusti huonoja enemmän. Vähäiset vastoinkäymiset ovat kasvattaneet ja tuoneet pitkäjänteisyyttä, jota tässä ammatissa tarvitaan.
Peruskaupankäynti ei näiden vuosien aikana ole juuri muuttunut, mutta moni asia on silti erilailla. Ehkä omalla kohdallani suurin muutos liittyy ilmapiiriin. Koen, että kauppiasyhteisössä ilmapiiri on paljon positiivisempi ja vapautuneempi, kuin mitä se oli uraani aloitellessa. Osaltaan tietenkin taloussuhdanteen muuttuminen suotuisammaksi on vaikuttanut asiaan, mutta suurin merkitys on ollut sillä, että kauppiaille on annettu enemmän vapauksia toteuttaa omaa kauppakohtaista liikeideaa. K-kauppiasyrittäjät ovat saaneet vapauden toimia, kuten yrittäjän kuuluukin. Tämä on mahdollistanut sen, että monissa kaupoissa on lähdetty rohkeasti kokeilemaan uusia tapoja ja toimintamalleja, usein vielä hyvällä menestyksellä. Tämä taas osaltaan motivoi ja rohkaisee jokaista kauppiasta ottamaan askelia seuraavalle tasolle, kun kollega naapurissa menestyy – terve kilpailuhenkisyys on yllättävän hyvä motivaattori.
Koen, että kauppiaana saan tällä hetkellä toimia ammatissa, joka tuntuu itselleni mieleiseltä ja tarjoaa sopivassa suhteessa sekä haasteita että onnistumisen tunteita. Yhtenä päivänä löydät itsesi purkamasta kuormia, toisena saatat olla koko päivän toimistossa suunnittelemassa tulevaa ja kolmantena istut kovat kaulassa edustamassa iltajuhlissa. Kauppiasyrittäjyys on vaihteleva ja monipuolinen ammatti, jota viiden vuoden kokemuksella voi sanoa osaavansa korkeintaan kohtuullisesti, työ kun tarjoaa edelleen lähes päivittäin uusia tilanteita ja mahdollisuuksia. Olenkin äärimmäisen tyytyväinen uravalintaani ja kuluneisiin viiteen vuoteen.