K-kauppias-blogi

Seuraa tuttuja tarinoita kaikille päivittäistavarakaupan parissa työskenteleville: kauppaketju investoi uuteen kauppapaikkaan, joka osoittautuu kehnoksi päätökseksi, lihatalo tuo markkinoille uutuuden, joka ei käykään kaupaksi tai kauppias järjestää tapahtuman, joka ei tuo asiakkaita paikalle. Työntekoon, yrittämiseen ja yleensäkin kaikkeen tekemiseemme liittyy aina suuri epäonnistumisen riski. Mokaaminen, möhliminen, kämmääminen, feilaaminen tai penkin alle mennyt suoritus ovat meille kaikille tuttuja epäonnistumisen synonyymeja. Ensisijaisesti ne herättävät meissä negatiivisia tuntemuksia, eikä ihme, eihän kukaan halua mokata.

Yhteiskunnan silmissä esimerkiksi konkurssin kokenut yrittäjä on häviäjä, epäonnistuja. Luuserin leima on yhteiskunnassamme niin vahva, että moni pelaa mieluummin varman päälle kuin hakee riskillä voittoa. Varman päälle pelaamisesta on tullut ikään kuin maan tapa urheilusta politiikkaan ja liike-elämään. Tämä taas johtaa lopputulokseen, joka voi parhaimmillaankin johtaa vain keskinkertaiseen suoritukseen. Milloin keskinkertaisesta suorituksesta tuli synonyymi onnistumiselle?

Varman päälle pelaamistakin huonompi vaihtoehto on tekemättömyys. Vanhan viisauden mukaan emme yleensä kadu asioita, joita olemme tehneet, vaan asioita joita olemme jättäneet tekemättä. Tekemättömyys voi johtua saamattomuudesta, mutta usein siihen liittyy myös pelko siitä, että emme onnistu tekemisessämme halutulla tavalla. Kun epäonnistumisen pelko ottaa ihmisestä ja yhteiskunnasta vallan, vältämme riskinottoa viimeiseen asti, emmekä oikein uskalla tehdä mitään.

Tekemällä oppii, joskus kantapään kautta, mutta jos ei mitään tee, ei voi onnistuakaan. Menestyminen työelämässä, riippumatta alasta ja asemasta, vaatiikin ennen kaikkea kykyä tehdä rohkeita päätöksiä ja hyppyjä tuntemattomaan. Kävi miten tahansa, pääasia että tekeminen jatkuu.

Tulosta

Jaa