K-kauppias-blogi

Sain toimia tarkalleen puolen vuoden ajan ns. monikauppiaana, kun vastuullani oli K-Citymarketin lisäksi pieni K-Market. Kauppapaikat olivat kokoluokaltaan täysin erilaisia, sillä toisen liikevaihto oli noin kymmenkertainen toiseen nähden. Kaupat kuitenkin sijaitsivat fyysisesti lähellä toisiaan muutaman sadan metrin päässä ja kaupoissa kävi paljon yhteisiä asiakkaita. Miten kahden täysin eri kokoluokassa olevan ruokakaupan johtaminen sujui?

Monikauppamalliin sisältyi omalla kohdallani joitain haasteita. Ensimmäinen haaste liittyi siihen, että kaupat olivat eri K-ruokakauppaketjuissa. Vaikka K-ruokakauppiuuden lainalaisuudet ovat samat yli ketjurajojen, on eri ketjuissa kuitenkin eroavaisuuksia. Kauppiaan tulee olla ainakin riittävän perillä molempien ketjujen ajankohtaisista asioista, esimerkiksi markkinoinnin ja tavarapelin suhteen. Sähköposti alkoikin nopeasti täyttyä molempien ketjujen asioista ja erilaisista kyselyistä. Lisäksi myyntimiehet lähettelivät toinen toistaan parempia tarjouksia sähköpostise ensin Citymarket- ja sitten K-Market-kauppiaiden sähköpostilistoille.

Toisen haasteen itselleni monikauppamallissa asetti kauppojen erilaiset mittasuhteet: välillä oli vaikea perustella itselleen, miksi käyttää työaikaa Marketin kehittämiseen, kun Citymarketissa liikevaihto oli melkein 10-kertainen. Myönnän, että oma työpanokseni K-Marketissa jäikin melko vähäiseksi (tosin, moniko Citymarket-kauppias löytää itsensä K-Marketin kassalta, minä löysin!). Tämä taas aiheutti itselleni välillä huonoa omaatuntoa, kun en mielestäni pystynyt luomaan marketissa ns. kauppiaslisäarvoa (kaikkea sitä, mitä yksittäinen K-kauppias pystyy omalla tekemisellään luomaan K-ryhmän ja ketjun yhteisen tekemisen päälle edesauttaakseen liiketoimintaansa).

Kaikesta huolimatta K-Marketin myynti, asiakasmäärät sekä asiakastyytyväisyyttä mittaava NPS-lukema saatiin hyvälle kehitykselle ja kaikki tämä tapahtui ilman, että kauppias edes juuri oli paikalla. Jälkeenpäin ajateltuna on helppo analysoida, ettei kauppiaslisäarvon luomiseen välttämättä tarvita kauppiasta fyysisesti paikalle. Päivittäisestä johtamisesta K-Marketissani vastasi myymäläpäällikkö, jolle olin antanut vapaudet johtaa kauppaa kuin omaansa. Ketjuohjatun myymälän kauppiaallistaminen vapautti myös myymäläpäällikön tietyistä kahleista ja kauppaa alettiin kehittää enemmän asiakaslähtöisesti. Tietyistä vanhoista toimintatavoista luovuttiin, mutta osa hyväksi todetuista SLK (Suomen Lähikauppa) -aikaisista toiminnoista säilytettiin. Kauppiaslisäarvoa syntyi ennen kaikkea johtamisen, viestinnän ja avoimen ilmapiirin kautta: työntekijät saivat vastuuta ja mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä yrittäjälähtöisiä ratkaisuja. Yhdessä myymäläpäällikön johdolla kaupan valikoimaa muokattiin vastaamaan enemmän kauppapaikan asiakaskuntaa.

Lisäksi työntekijöiden osaamista kehitettiin ja mm. työnkierron kautta he pääsivät tekemään vuoroja myös K-Citymarketin puolella. Parhaimmassa tapauksessa monikauppamallin toimipaikat ovatkin kauppiaalle tulosyksiköitä, jotka pyörivät itsenäisesti ja kannattavasti kauppiaan pienellä ohjauksella.

Tätä kirjoittaessani olen jo luopunut marketistani ja kauppapaikka on siirtynyt toisen kauppiaan ohjaksiin. Sain marketista kuitenkin tärkeää oppia ja kokemusta toimimisesta monikauppamallissa. Helppoa se ei ole ja kunnioitukseni monikauppamallissa toimivia kauppiaskollegoita kohtaan onkin korkealla. Uskon, että esimerkiksi 3-4 pienen marketin johtaminen on kokonaisuutena vähintään yhtä haastavaa kuin yksittäisen hypermarketin. Pärjääminen molemmissa  on mielestäni ennen kaikkea johtamiskysymys: tehtäviä ja vastuita on uskallettava delegoida henkilökunnalle ja heitä on rohkaistava tekemään itsenäisiä ratkaisuja.

Tulosta

Jaa