Keskon historia

Neljä kauppiaiden perustamaa alueellista tukkukauppaa, Savo-Karjalan Tukkuliike, Keski-Suomen Tukkukauppa Oy, Kauppiaitten Oy ja Maakauppiaitten Oy sulautuivat yhteen muodostaen Keskon lokakuussa 1940.

 

Sanomalehti Uusi Suomi uutisoi syksyllä 1940 Keskon perustamisesta puolen sivun artikkelissa. Kuvissa toimitusjohtaja kauppaneuvos K.H. Lehtinen (oik.) ja hallintoneuvoston puheenjohtaja talousneuvos Oskari Heikkilä.
 

1940-luku - perustaminen

Neljä kauppiaiden perustamaa alueellista tukkukauppaa, Savo-Karjalan Tukkuliike, Keski-Suomen Tukkukauppa Oy, Kauppiaitten Oy ja Maakauppiaitten Oy sulautuivat yhteen muodostaen Keskon lokakuussa 1940. Keskon liiketoiminta alkoi vuoden 1941 alussa.

Osakaskauppiaiden tavaranhankinta, liiketoiminnan tukeminen ja yhteistoiminnan käynnistäminen muodostivat K-kauppiasryhmän. K-kauppaverkoston aktiivinen rakentaminen alkoi ja yhteismainonta käynnistyi. Ryhmän yhteiseksi tunnukseksi otettiin käyttöön K-kilpi.

 
Yhteinen K-kilpi kiinnitettiin samanaikaisesti, maaliskuun 6. päivänä 1947 kaikkiaan 2 500 K-kaupan ikkunaan. Kuvassa kauppias Tuomas Kuivasen liike Helsingissä.

Kesko-nimen keksi toimitusjohtaja E.J.Railo, kun neljä alueellistä tukkukauppaa liittyi yhdeksi Keskoksi. Nimi sinänsä ei tarkoittanut suomen kielessä mitään. Sillä haluttiin kuitenkin viestittää neljän tukkukaupan keskittymistä yhdeksi ja valtakunnalliseksi Keskoksi.

Myöhemmin Kesko on tulkittu myös epäkeskon vastakohdaksi, mutta tämä tulkinta on lähtöisin pakinoitsijan kynästä.

Keskon henkilöstömäärä oli noin 2 000.

1950-luku - kasvun aikaa


Rauta- ja maatalouskeskon tuotevalikoima monipuolistui 1950-luvulla. Kuvassa uusia Allis-Chalmers -leikkuupuimureita. 

Tavarasäännöstely ja tuontirajoitukset hidastivat kaupan kasvua 1950-luvun alkuvuosina. Vuosikymmenen loppupuolella säännösten vapautuessa ryhdyttiin luomaan erikoiskauppojen verkostoja aiempien sekatavarakauppojen sijaan. Keskolla oli merkittävä rooli liiketyyppien kehityksessä. Ensimmäisenä panostettiin K-rautakauppaverkoston ja Keskon rautatavaroiden varastointijärjestelmän luomiseen. Myös maatalous- ja konekauppaa ryhdyttiin käynnistämään voimallisesti.

1950-luku oli myös vahvaa oman teollisuustoiminnan aikaa. Keskolla oli omaa mylly-, leipä-, liha-, margariini- ja vaatetusteollisuutta sekä kahvipaahtimo. Myös konttoriverkosto laajeni. Laajimmillaan vuosikymmenen vaihteessa Keskolla oli 40 palvelupistettä, joista varsinaisia konttoreita 23.

Henkilökunnan määrä oli kasvanut noin 5 000 henkeen.

1960-luku - uusi suunta


Tuore-elintarvikkeet olivat 1960-luvun uutuuksia myymälöissä. Jäähdytys- ja jääkaappien tarve toi kauppoihin myös uudentyyppiset myymäläkalusteet.

Vähittäiskauppa muuttui 1960-luvulla elintarvikekaupassa merkittävästi. Omavaraistalouden vähentyessä mm. tuore-elintarvikkeet tulivat kauppoihin ja sekatavarakauppojen muuttuminen varsinaisiksi elintarvikemyymälöiksi alkoi.

Vuosikymmenen puolivälissä ala mullistui itsepalveluliikkeiden tulon myötä. Maaseudun kauppaverkosto harveni. Vantaan Hakkilaan perustettiin Keskolle keskusvarasto. Atk ja tiedonsiirron kehittyminen mahdollistivat keskitetyn jakelutoiminnan kehittämisen aloittamisen. Omasta teollisuudesta luopuminen alkoi.

Keskon pääomapohjaa alettiin laajentaa ja Kesko listautui Helsingin pörssiin vuonna 1960. Henkilökuntaa oli noin 5 700.

 
Uutta tekniikkaa vuonna 1966 Vantaan Hakkilaan valmistuneessa kahvipaahtimossa.

1970-luku - tietotekniikasta kasvuvoimaa

Keskon kasvu jatkui 1970-luvulla tasaisena erityisesti elintarvikekaupassa. Menestystekijänä oli uusi liiketyyppi "K-halli". Erikoisliikeverkostoa ryhdyttiin vahvistamaan uudelleen. Liiketyyppikehitys siirtyi kaupallisten ryhmien vastuulle. Kesko ja K-kauppiaat lähtivät mukaan käyttötavara- ja rauta-alan vähittäiskauppaan. Kesport-ketju syntyi. Ensimmäinen Citymarket-tavaratalo perustettiin Lahteen vuonna 1971.

Materiaalitoiminnot kehittyivät voimakkaasti tietotekniikan mukaantulon myötä. Keskosta tuli yksi tiedonkäsittelyn ja tiedonsiirron uranuurtajista Suomessa. Tietotekniikan, puhelinyhteyksien ja kuljetuskaluston paranemisen myötä alkoi myös Keskon konttoriverkoston harveneminen. Koulutus nousi aiempaa merkittävämpään asemaan sekä Keskossa että K-kaupoissa Keskon ostettua K-instituutin.

Henkilökuntaa oli vuosikymmenen lopussa noin 6 000.

1980-luku - uusia investointeja ja omistajia

1980-luku oli Keskolle suurien investointien vuosikymmen. Turkuun ja Ouluun saatiin uudet tilat aluekeskoille, rakennettiin uusi keskusvarasto sekä useita merkittäviä vähittäiskauppoja. Investointien rahoittamiseksi osakepääomaa korotettiin. Osakkeenomistajien määrä kasvoi 20 000:lla.

Oman teollisuuden myyntiä jatkettiin myymällä vaatetustehdas ja pyörätehdas. Aluekeskusverkko supistui 16:sta 9:ään. Oma merkkituote Pirkka tuotiin markkinoille.

Henkilökuntaa oli vuosikymmenen lopulla noin 7 700.

1990-luku - ketjutoimintaan

Vähittäiskauppojen uusi liiketyypitys ja siirtyminen ketjumaiseen toimintaan muuttivat Keskon organisaatiota ja toimintaa merkittävästi. Toimintojen keskittäminen jatkui. Alueyksiköiden määrä väheni viiteen ja ne keskittyivät pääasiassa päivittäistavarakauppaan. Ketjuyksikkö- ja tulosryhmäorganisaatio sekä toimintojen yhtiöittäminen loivat asiakaslähtöisen ja tuloshakuisen toimintatavan.

Vähittäiskauppojen integroitu tiedonsiirto ja kanta-asiakaskeskeinen ketjumarkkinointi tulivat keskeiseksi toimintamalliksi. Kesko hankki yrityskauppojen avulla omistukseensa mm. Kaukomarkkinat Oy:n ja Anttila Oy:n ja myi Keskometalli Oy:n. Uutta kasvua on ryhdytty etsimään myös Suomen lähialueiden markkinoilta. Plussa-kanta-asiakasjärjestelmä saavutti nopeasti 2,5 miljoonaa kanta-asiakasta.

Henkilökuntaa vuosikymmenen lopussa oli keskimäärin 11 000.

2000-luku - kansainvälistyminen


K-market 2000-luvun alussa.

1990-luvun puolivälissä käynnistynyt Ruotsin ja Baltian markkinoihin perehtyminen sai vauhtia vuosituhannen vaihtuessa. Keskeiseksi kansainvälistymisen keihäänkärjeksi muodostuivat rautakauppa ja K-rauta-liiketyyppi. Kesko laajensi myös maatalouskauppansa kaikkiin Baltian maihin ja saavutti varsin lyhyessä ajassa markkinajohtajan aseman alueella.

Ruokakaupassa edettiin Baltiassa pääosin kahdella liiketyypillä; hypermarketeilla ja hard discountereilla. Ruokakeskon ja ruotsalaisen ICA:n ruokakaupan toiminnot Baltiassa yhdistettiin. Ruokakesko myi 50 %:n osuutensa Rimi Baltic AB:n osakkeista ICA Balticille vuonna 2006.

Ruotsiin luotiin rautakauppaverkostoa rakentamalla K-rautoja yksitellen, koska K-rauta osoittautui "menestykselliseksi vientituotteeksi", jollaisia ei Ruotsin markkinoilla ollut. Baltian markkinoilla edettiin rautakaupassa sekä yritysostoin että uusia kauppoja perustamalla. Liettuassa tehdyn merkittävän yritysoston (Senukai) avulla Rautakesko oli jo vuonna 2004 Baltian alueen markkinajohtaja.

Vuonna 2005 Rautakesko laajensi toimintaansa Norjaan ja Venäjälle. Rautakesko osti Norjan tunnetuimman rautakauppaketjun, Byggmakkerin sekä pietarilaisen Stroymaster-rautakauppaketjun. Senukai hankki vuonna 2007 äänivallan liettualaisesta UAB Romos Holdingasista, joka omistaa valkovenäläisen rautakauppayrityksen OMA:n.


Keskon vuonna 2005 hankkima Byggmakker on Norjan tunnetuin rautakauppaketju.

Pietarissa avattiin syyskuussa 2006 Venäjän ensimmäinen K-rauta-konseptin mukainen kauppa. Stroymaster-ketjun kaupat ovat vuodesta 2006 lähtien toimineet K-rauta-nimellä. Vuonna 2009 Venäjällä oli 10 K-rauta-kauppaa.

Rautakesko on ketjujensa vähittäismyynnillä mitattuna viiden suurimman yrityksen joukossa Euroopan rakentamisen ja kodin kunnostamisen markkinoilla. Rautakesko kasvattaa ja uudenaikaistaa nykyistä myymäläverkostoaan tulevan kolmen vuoden aikana voimakkaasti jokaisessa toimintamaassaan, erityisesti Venäjällä. Tavoitteena on saavuttaa markkinajohtajuus kaikissa toimintamaissa.

Henkilökuntaa vuosikymmenen lopussa oli keskimäärin 19 000.

Viime vuodet »

 
Kuvat ja lisätietoa:
Kai Hoffman; K-kaupan historia. Kauppiaitten kustannus oy 1983.