Vege tuli maalle

Ilari Kontsas | 14.12.2016

Myönnän olleeni väärässä ainakin kertaalleen vuonna 2016: en uskonut vegen eli vegaanisen ruokavalion kasvattavan kovin suurta suosiota maaseudulla, vaikka signaaleja ilmiön voimistumisesta myös kehä kolmosen ulkopuolella saatiin pitkin vuotta. Googlen mukaan vuoden 2016 aikana kasvisruokaan liittyvät haut ovat kaksinkertaistuneet ja esimerkiksi Google trends -analyysipalvelussa eniten nosteessa olevat ruokareseptit tällä hetkellä ovat siemennäkkileipä, kukkakaalipizza ja lehtikaalikeitto.

Erikoisruokavalion kysyntä on ollut voimistuva trendi alalla jo pidempään, mutta tänä vuonna kysyntä vegen ympärillä on ollut niin voimakasta, ettei voida enää millään muotoa puhua marginaalisesta ilmiöstä edes maaseudulla. Omat silmäni avautuivat viimeistään syksyn asiakastyytyväisyystutkimuksen tuloksia peratessa, kun useassa avoimessa kommentissa toivottiin lisää vegeruokaa kaupan valikoimiin tai erillistä vegehyllyä.

Puhtikaura, juuresleivät, nyhtökaura, härkis sekä kookosrasvasta valmistetut maidottomat jäätelöt ovat vain muutamia esimerkkejä tänä vuonna markkinoille tulleista vege-uutuuksista, jotka ovat saavuttaneet hyvän vastaanoton kuluttajien keskuudessa ja onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa ruokakaupan hyllyiltä. Monissa K-ruokakaupoissa on jo otettu käyttöön erillinen vegehylly, josta kasvisruokailijan on helppo löytää hakemansa tuote.

Vegen suosion taustalla lienevät läntisen maailman  megatrendit terveellisyydestä, vastuullisuudesta ja ekologisuudesta. Kuluttajat tiedostavat kulutustottumuksien vaikutukset omaan terveyteen ja ympäröivään maailmaan entistä paremmin.  Kaupan näkökulmasta vegaanisen tarjonnan lisääminen mahdollistaa asiakaskunnan laajentamisen ja kaupan profiloitumisen kilpailijoista erottuvalla tavalla. Ilahduttavan paljon uusista vegetuotteista on kotimaista alkuperää. Lisäksi kaupan näkökulmasta positiivinen asia on myös se, että tuotteilla on pääasiassa varsin pitkät päiväykset.

K-ruokakaupat ovat usein olleet ruokatrendeissä ja erikoisruokavalioiden huomioimisessa edellä kilpailijoitaan. Myös vegaanisen ruokavalion osalta uskon, että K-ruokakaupat tarjoavat tällä hetkellä kuluttajille laajimman mahdollisen valikoiman. Mutta koska sitten Jalasjärvelle saadaan vegehylly? Kunhan kauppias on ensin sulatellut jouluna nautitut kinkkusiivut, voidaankin alkaa suunnitella vegehyllyä!

Kasvattajakauppiaan ajatuksia

Kristiina Kanervo | 17.11.2016

Olen seurannut työni ohella oman kauppiasvalmennettavani lähtöä kauppiaaksi, siihen ihan omaan ensimmäiseen kauppapaikkaan hyvillä mielin. Kauppiasvalmennuksen jälkeen on alkanut aika, jolloin sitä omaa ensimmäistä kauppapaikkaa odotellaan kuin kuuta nousevaa. Uudesta kauppiaanalusta tuntuu siltä, että osaa kaiken ja on valmis jo hyppäämään siihen omaan paikkaan mahdollisimman nopeasti. Kasvattajakauppiaan rooli on tuoda valmennettavalle uusia haasteita eteen päivittäin, niin että vaikeimmatkin asiat tuntuvat pikkujutuilta sitten omassa kaupassa kun niitä on päässyt jo etukäteen harjoittelemaan. Tänä vuonna pystyin jättämään kesällä koko kaupan kauppiasvalmennettavani harteille luottavaisin mielin, olihan hän minunkin mielestäni jo valmis sen roolin kantamaan ja kaikki meni hienosti.

Vihdoinkin tuli se päivä, että oma kauppapaikka tarjoutui ja nimet on kirjoitettu papereihin. Harjoittelijalla on aika vaihtaa haaveilut kovaan työhön ja ottaa oma kauppa haltuun. Mahtavaa, että kauppiaanalku pääsee vihdoinkin omaan kauppaan sillä hän on motivoitunut, osaava ja totta puhuen monessa asiassa jopa parempi ja ammattitaitoisempi mitä itse olin tuossa vaiheessa! Juttelin kauppiaanalun kanssa puhelimessa nyt aloituksen jälkeen ja hän sanoi että takaraivossa soi rauhoittavat sanat ”tiedät sitten kun sulla on se oma kauppa” tarkoittaen sitä, että tilanteita tulee niin paljon eteen että niistä selvitään sitten omassa kaupassa yksi kerrallaan sillä kaikkea ei pysty harjoittelemaan.

Nyt hänellä on aika laittaa se ensimmäinen oma kauppa kuntoon ja lähteä tekemään siitä alueen parasta K-kauppaa. K-ryhmän uusi slogan on ”kaikki K-kaupat ovat erilaisia” ja tämä pätee myös meihin kauppiaisiin, jokainen kauppias rakentaa kaupastaan oman näköisen. Minä olen omalla tyylilläni kouluttanut kaksi kauppiasvalmennettavaa joista kumpikin on varmasti osannut ottaa osan tavoistani käyttöön ja rakentaa uusia ja parempiakin juttuja siihen päivittäiseen tekemiseen. Molemmista on jäänyt minulle hyviä ystäviä ja kauppiaskollegoita joiden puoleen uskaltaa kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa molemminpuolisesti. Uskallan väittää että he pärjäävät omilla tyyleillään erinomaisesti kauppiasuralla eikä missään ole tiettyä muottia jonka mukaan kauppiuutta tulee toteuttaa. Jokaisella se ura kulkee omaa polkuaan, on joskus raskas mutta toisaalta kovin antoisa! Toivotan vilpittömästi menestystä ja iloa työntekoon uudelle kauppiaalle Mikolle K-market Möysään sekä jo useamman vuoden kauppiaana toimineelle Villelle K-market Vehmaisiin joiden kasvattajakauppiaana olen saanut ylpeänä toimia!

Elo-syyskuun vaihteessa vietettiin Kuluttajaliiton järjestämää hävikkiviikkoa, jonka tavoitteena oli kannustaa kaikkia ruokahävikin vähentämiseen sekä ruuan arvostukseen lisäämiseen. Ruuan hävikki on saanut paljon mediahuomiota viime aikoina – erityisesti on puhuttu kauppojen hävikistä. Aihe onkin erittäin tärkeä ja on hyvä, että siitä keskustellaan. Oman osuutensa keskusteluun on tuonut myös eduskunnassa oleva lakialoite, jonka yli 100 kansanedustajaa on allekirjoittanut. Lakialoitteessa esitetään, että laki edellyttäisi kauppoja luovuttamaan hävikkiruuan hyväntekeväisyyteen. Kansanedustajat ovat siis lisäämässä kaupan alan sääntelyä, vaikka hallitus on puhunut normienpurkutalkoista. Joissain asioissa toki sääntelyä tarvitaan, mutta tässä asiassa se ei mielestäni palvele tarkoitustaan: miksi lisätä sääntelyä tilanteessa, jossa kaupan omaehtoinenkin toiminta pyrkii hävikin minimointiin? Näin toimitaan ainakin kaikissa tietämissäni K-ruokakaupoissa.

 

Mediassa ja ilmeisesti myös kansanedustajien keskuudessa vallitsee hieman erheellinen tieto siitä, missä ruuan hävikki Suomessa syntyy. Keskustelussa nostetaan usein esille nimenomaan kauppojen ruokahävikki. Tämä on toki luonnollista, koska kauppa on merkittävä ruuan jakelukanava. Kuinka merkittävä osuus sitten ruuan kokonaishävikistä syntyy ruokakaupoissa?  Luonnonvarakeskuksen mukaan hävikkiä syntyy eniten kotitalouksissa (30%), ravitsemispalveluissa (20%), teollisuudessa (20%), kaupassa (18%) ja alkutuotannossa (12%). Kokonaishävikistä siis yli 80 prosenttia syntyy muualla ruuan ketjussa kuin ruokakaupoissa.

 

Ruuan hävikki Suomessa, lähde: Luke

Ruuan hävikki Suomessa, lähde: Luke

 

 

K-ruokakaupoissa tehdään jo ilman sääntelyäkin paljon työtä sen eteen, ettei hävikkiä syntyisi. Kaupalle ei yksinkertaisesti ole taloudellisesti kannattavaa heittää ruokaa roskiin. Hävikkiä minimoidaan mm. ennusteperusteisilla tilausjärjestelmillä, joilla pyritään siihen, että tilausmäärät vastaisivat menekkiä. Aina tilaukset eivät kuitenkaan onnistu, jolloin viimeisen käyttöpäivän lähestyessä tuotteille tehdään markkinointitoimenpiteitä tai ale-hinnoittelua. Mikäli näistäkin toimenpiteistä huolimatta kaupalle syntyy ruokahävikkiä, lahjoittavat valtaosa (kevään 2016 kyselyn mukaan noin 90 prosenttia) K-ruokakaupoista hävikin ruoka-apuun erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Esimerkiksi täällä Jalasjärvellä lahjoitamme ruokaa kahdelle eri järjestölle neljänä päivänä viikossa. Lisäksi kaupassa syntyy myös sellaista hävikkiä, joka ei kelpaa ruoka-apuun, mutta joka käy hyvin eläinten rehuksi. Tämän jälkeen yli jäänyt hävikki on sitten lopulta sitä, mikä päätyy biojätteeksi esimerkiksi biopolttoaineiden tuotantoon.

 

Kaupalla on oma roolinsa ruokahävikin torjunnassa osana ruokaketjua, mutta talkoisiin olisi hyvä saada myös kuluttajat, teollisuus, maatalous ja ravitsemusliikkeet mukaan. K-ruokakaupoissa ratkaisuja ruokahävikin torjuntaan toteutetaan jo nyt päivittäin. Hävikki näkyy suoraan kaupan tuloksessa, joten luonnollisesti sitä yritetään vähentää kaikin keinoin. Valtiovallan pakkosääntelyä ei siis tässä asiassa tarvita.

Uudistuva ruokabisnes

Ilari Kontsas | 20.06.2016

Sain ilon osallistua 14.-15.6.2016 Food Business Summit -tapahtumaan, joka järjestettiin kotiseudullani Seinäjoella. Tapahtuman keskeisiä teemoja olivat uudistuva ruokabisnes, kansainvälistyminen ja digitaalisuus. Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuultiin ajatuksia herättäviä puheenvuoroja mm. entiseltä Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreckilta, Kyrö Distilleryn Miko Heinilältä, SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilältä sekä europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäeltä. Lisäksi ääneen pääsivät lukuisat pienyrittäjät sekä asiantuntijat. Erityisesti Bruce Oreckin suoraviivainen esitys teki jäykähköön pohjalaiskuulijaan vaikutuksen.

Food Business Summit 2016 Seinäjoella

Food Business Summit 2016 Seinäjoella

Anneli Jäättenmäki kiteytti seminaarin teeman lauseeseen “food is hot locally and globally”. Kaupan näkökulmasta paikallisuus ja kotimaisuus ovat erityisesti viime aikoina olleet korostuneesti esillä ja näiden merkitys kuluttajien ostopäätöksissä on kasvanut. Myös SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilä toi omassa esityksessään ilmi, että kotimaisen ruuan arvostus on kasvanut, vaikka edelleen yksittäisistä tekijöistä ruuan hinta on kuluttajille tärkein ostopäätökseen vaikuttava tekijä.

Entinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck piti vauhdikkaan ja mielenkiintoisen puheenvuoron

Entinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck piti vauhdikkaan ja mielenkiintoisen puheenvuoron

Seminaarin keynote-puheenvuorossa Bruce Oreck toi hyvin esiin maapallon kuluvat luonnonvarat sekä niiden riittoisuuden kasvavalle väestöpopulaatiolle. Esityksessään hän maalasi uhkakuvia siitä, kuinka vuoteen 2050 mennessä ruokatuotannon pitää kasvaa 70%-110%. Oreck kertoi esityksessään myös havainnollistaen, miten milleniaalit eli ns. nettisukupolvi on vuoden 2016 aikana ohittanut  Yhdysvalloissa perinteiset sotien jälkeiset ikäluokat suurimpana ikäluokkana. Oreckin mukaan tämä y-sukupolvi tulee mm. mullistamaan perinteisen markkinoinnin. Uhkakuvissa Oreck näkee kuitenkin myös positiivisen puolen: mitä isompi haaste, sitä isommat mahdollisuudet. Suomalaisia hän pitää hyvinä ratkaisemaan ongelmia, kunhan keskitytään oikeiden ongelmien ratkaisemiseen.

Muita seminaarissa esiin nousseita teemoja olivat mm. uudistuvan ruokabisneksen megatrendit kuten digitaalisuus, ekologisuus ja lähiruoka sekä suomalaisen ruokatuotannon erottautuminen, brändäys ja asemointi. Jälkimmäisistä hyvän puheenvuoron pitivät Kyrö Distilleryn Miko Heinilä sekä Brewcats -pienpanimon Laura Weckström.

Seminaarin keskeiset teemat brainstormattu

Seminaarin keskeiset teemat brainstormattuna

Myös päivittäistavarakaupan on pysyttävä ajan hermoilla uudistuvassa ruokabisneksessä. Jäin pohtimaan, miten digitaalisuus ja muut alan megatrendit tulevat muuttamaan päivittäistavarakaupan alaa. Esimerkiksi ruoan verkkokauppa on toistaiseksi niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kehittynyt verkkaisesti, mutta suuntaus on selvä. Suomessa pitkät etäisyydet erityisesti haja-asutusalueella asettaa verkkokaupan kasvulle konkreettisia haasteita, mutta isompien kaupunkialueiden keskusta-alueilla taas esimerkiksi Voltin tai Foodoran kaltaiset start up -yritykset ovat jo löytäneet kustannustehokkaan ja ekologisen ratkaisun toimittaa ravintolaruokaa suoraan kuluttajien pöytään – voisiko tämänkaltainen ratkaisu löytyä myös pt-kaupan tarpeisiin?

Yhden miehen mainostoimisto

Ilari Kontsas | 08.04.2016

”Marketing is everything”. Klassinen ja tuttu toteamus kaikille, jotka ovat joskus suorittaneet markkinointiin liittyviä perusopintoja. Tämä markkinoinnin merkitystä ylikorostava toteamus sopii verrattain hyvin myös päivittäistavarakauppaan. Markkinointi ja siihen läheisesti liittyvä mainonta ovat ehdottomasti yksiä keskeisimpiä tekijöitä, joilla päivittäistavarakaupat ja kauppaketjut voivat erottautua kilpailijoistaan.

K-ruokakauppojen markkinointi pohjautuu kolmeen tekijään (kuvio 1). Kaiken perusta on ketjun markkinointi, joka koostuu monista asioista, näkyvimpinä ovat erilaisissa medioissa näkyvät mainokset kuten valtakunnalliset lehti-ilmoitukset, radio- ja televisiomainokset, suorajakelut sekä sähköiset markkinointikanavat. Vanhan väittämän mukaanhan missään muussa Euroopan maassa ei päivittäistavarakauppa käytä lehti-ilmoitteluun niin paljon rahaa kuin Suomessa – mitään virallista lähdettä en tosin tälle väittämälle löytänyt. Tämän lisäksi ketjumarkkinointiin kuuluvat myös esimerkiksi myymälämarkkinointimateriaali sekä ketjun brändi ja sen hallinta.  Alueellista ketjumarkkinointia toteutetaan alueellisilla kampanjatuotteilla sekä mahdollisilla markkinointiringeillä, joissa saman alueen kauppiaat toteuttavat yhteistä markkinointia hyväksi katsomissaan medioissa.

kolmioKuvio 1 K-ruokakauppojen markkinointi

Valtakunnallinen ja alueellinen ketjumarkkinointi luovat hyvän perustan yksittäisen K-ruokakaupan markkinoinnille. Harvassa ovat kuitenkaan ne K-ruokakaupat, joiden markkinointi koostuisi ainoastaan ketjuohjatusta toiminnasta, vaan lähes kaikille on myös jotain omaa  kauppakohtaista markkinointia. Perinteisesti kauppakohtainen markkinointi on saattanut tarkoittaa esimerkiksi paikallislehti-ilmoittelua tai suorajakelu-flyieria kaupan lähialueelle. SoMe-aikakautena kuluttajia tavoitellaan myös entistä enemmän verkon välityksellä ja lähes kaikille K-ruokakaupoilla taitaakin nykyään olla facebook-sivusto. Kauppias myös kuuluu ja näkyy paikallisessa toiminnassa mm. sponsoroinnin kautta.

Aloittaessani kauppiasuraani, keskityin hyvin vahvasti paikallislehti-ilmoitteluun mainonnassani. Hyvin nopeasti perustin myös kaupalle facebook-sivun, jollaista sillä ei vielä ollut. Paikallislehti-ilmoittelu ja aktiivinen some-päivittely olivat varsin toimiva yhdistelmä, vaikkakin lehti-ilmoitteluun liittyi tiettyjä rajoitteita, kuten ilmestymispäivät, lukijakunnan rajallisuus sekä korkeat kustannukset.

Edellä mainituista syistä aloin noin puoli vuotta sitten miettimään vaihtoehtoa lehti-ilmoittelulle. Päädyin lopulta oman flyierin eli lentolehtisen painattamiseen. Jonkinlaisena Tee se itse -miehenä en päästänyt itseäni helpolla, vaan hankin raskaaseen kuvankäsittelyyn soveltuvan tietokoneen sekä kuvankäsittelyohjelmiston ja opettelin sen käytön (kuva 1). Useiden unettomien öiden jälkeen olen hiljalleen päässyt sisälle mainoksen valmistumiseen liittyviin saloihin: yritys ja erehdys on tässäkin paras oppimismalli! Kaksipuolisen A4-kokoisen lentolehtisen painatus tapahtuu Saksassa erään verkkokaupan kautta sen kustannustehokkuuden ja toimitusnopeuden vuoksi. Flyierin jakelusta kaupan vaikutusalueen noin 4000 talouteen vastaa Suomen Suoramainonta.

flyieritKuva 1 Kauppiaan omaa flyieri-tuotantoa

Tällä hetkellä kauppakohtainen mainontani pohjautuu siis omaan viikottaiseen suorajakeluuni sekä Facebook-ilmoitteluun. Olen alkanut myös ostamaan näkyvyyttä facebookista  ns. karusellimainoksen muodossa (kuva 2). Karusellimainos on osoittanut tehokkaaksi keinoksi tuoda esiin erityisesti kärkikampanjatuotteita ja se tavoittaa myös hyvin kasvavaa mobiilikäyttäjien joukkoa. Mainokset tavoittavat kuluttajia lisäksi instagramin puolelta.

karuselliKuva 2 Facebookin ns. karusellimainos, erityisen toimiva mobiilikäyttäjien kasvavan joukon tavoittamiseen

Tämä perinteisen suorajakelun ja nykyaikaisen some-mainonnan kombo vaikuttaa tällä hetkellä varsin tehokkaalta ja myös kustannuksiltaan järkevältä kokonaisuudelta. Muutaman kerran yön pikkutunneille asti lentolehtistä tietokoneella taittaessani olen todennut, että kaikkein helpoin tapa tämä ei ole, mutta itsensä kehittäminen tällä saralla on ollut todella palkitsevaa ja oman työn tulokset voi nähdä heti. Erityisesti tietotekniikan kehitys on mahdollistanut sen, että nykyään lähes kuka tahansa voi valmistaa laadukasta ja jopa lähes ammattimaista markkinointimateriaalia nopeasti ja edullisesti. Uusien markkinointiväylien kehittely ja kokeilu niin ketju- kuin kauppakohtaisesti onkin ensiarvoisen tärkeää  – vanhoja hyväksi todettuja keinoja kuitenkaan unohtamatta.

Talviriehaa ja huopatossutehtailua

Kristiina Kanervo | 04.03.2016

Tammi-helmikuu ovat haastavaa aikaa ruokakaupassa. Pakkaset ja lumisateet karkottavat ihmiset takuuvarmasti ja asiakkaat makselevat joulun ja talvilomien luottokorttilaskuja, eli ruokaan ei käytetä rahaa niin kuin normaalisti. Yleinen taloudellinen tilanne ei helpota asiaa, tarjoustuotteita ostetaan enemmän ja ”punalapputuotteet” ovat haluttuja. Meidän työssä hiljaisemmat ajat tuovat esiin henkilökunnan ammattitaidon siinä kuinka hävikkiä ja tuotevalikoimaa hallitaan silloin, kun menekki ei ole kovin suurta. Muiden kauppaketjujen euron päivät tai muut hintarallit hiljentävät heti meidänkin myymälän hetkellisesti, toisaalta omat kampanjaviikot kuten superpäivät tuovat taas kauan kaivattua säpinää. Kokemus on osoittanut että nämä ajat ovat parhaita henkilökunnan talviloma-aikaa ja uudelleen järjestelyjen sekä suursiivousten aikaa. Kauppiaan päivät ovat lyhyempiä hiljaisina aikoina ja yrittäjyyden etuihin kuuluu se että lounaan jälkeen voi joskus lähteä kotiin jos siltä tuntuu. Toisaalta monet jotka kadehtivat tätä vapautta joka meillä on, eivät tiedä sitä että olen saattanut tehdä useamman viikon putkeen töitä ilman vapaapäiviä. Tavalliset työntekijät eivät myöskään palaa iltaisin työpaikalleen, me taas saatetaan käydä töissä sunnuntai-iltaisinkin valmistelemassa seuraavan viikon töitä ja siivoamassa paikkoja kuntoon.

Hiljaisten hetkien taittamiseksi päätettiin tänäkin vuonna järjestää perinteinen talvirieha. Yksinkertainen resepti toimii aina, eli myymälään ohjelmaa, konsulentteja ja maistiaisia sekä tietysti jotakin ruokatarjoilua asiakkaille. Henkilökunta vaan mukaan suunnitteluun ja mainokset paikallislehtiin. Tänä talvena kokeilimme yhteistyössä Lions clubin ja partiolaisten kanssa makkaranpaistoa pihalla, tarjosimme 800 grillimakkaraa asiakkaille pillimehujen kera ja asiakkaille mahdollisuuden antaa vapaaehtoinen maksu paistajille nuorisotoiminnan tukemiseksi. Yhteisvastuukeräys osui sopivasti samaan kohtaan ja partiolaiset hoitivat myös tätä samalla. Markkinahenkeä lisää tietysti perinteiset nahkarukkasten myyjät aulassa ja senioritiloissa tarjoillut hillomunkkikahvit. Onnistuimme venyttämään grillimakkaratarjoilut kuuteen asti illalla, joka sai mahtavaa palautetta asiakkailta jotka tulivat perjantaina töiden jälkeen nälkäisinä kauppaan. Yleensä kaikki soppa/makkaratarjoilut ajoittuvat päiväsaikaan ja kaikki eivät ehdi paikanpäälle ajoissa. Kaiken kaikkiaan onnistunut tapahtuma tälläkin kertaa!

Tänään hiljaisena pakkaspäivänä taitaa käydä niin että kauppias lähtee päivällä käymään uimahallissa ja palaa työmaalle taas illemmalla tapaamaan ilta-asiakkaita ja iltavuoron työntekijöitä. Vapaa työaika, tämän työn ehdottomia bonuksia jota ei joka hommassa muuten ole! Tuleehan toki taas nekin päivät että saan ”vapaasti päättää” olevani 14 tuntia töissä…

Inventaarioita ja vesivahinkoja

Sasu Hamina | 25.01.2016

Uudessa kauppapaikassa aloittaminen ei koskaan ole helppoa, on monia asioita selvitettävänä ja hoidettavana. On sopimuksia, jotka pitää uusia ja kilpailuttaa. Täytyy selvittää henkilökunnan tilanne ja mahdolliset lisärekrytoinnin tarpeet. Tavarantoimittajien kanssa täytyy sopia yhteistyökuviot kuntoon. Uudessa kauppapaikassa on monia toimintaympäristöön liittyviä asioita, mm. kuka vastaa jätehuollosta ja kuka taas kiinteistöstä. Ja tietysti pitäisi vielä tutustua uusiin asiakkaisiin, jotta kauppa saadaan rakennettua juuri heitä varten sopivaksi.

Jotta kaupan vastaanottaminen olisi käytännössä mahdollista, niin myös koko tuotevarasto ja muut myymälässä olevat tavarat tulee inventoida. Tietotekniikka helpottaa varaston inventointia, joten kaikkea ei tarvitse laskea kerralla, vaan sitä voidaan laskea osissa. Itselläni kaupanvaihto tapahtui lennossa, joten laskettavana oli kahden kaupan varastot (uuden ja luovutettavan kaupan). Tietysti vuoden suurin sesonki, eli Joulu ja vuodenvaihde, osuivat juuri tähän inventaarion ajankohtaan, mutta selvisimme siitä hyvin ja varastot saatiin laskettua suunnitelmien mukaan.

K-supermarket Arabian vastuuhenkilöstö vaihtui miltei kokonaan, joten tämä aiheutti itselleni rekrytointihaasteen ja henkilökunnalle haasteen saada uuden kaupan rutiinit haltuun mahdollisimman nopeasti. Inventaarioon johtuvista syistä kaupan varastoa ajetaan usein alas ja näin kävi tässäkin tapauksessa. Tietysti ajankohdasta johtuen toimituspäivät eivät olleet parhaat mahdolliset ja teknisistä ongelmista johtuen, varastomme pääsi tyhjenemään haluttua enemmän, emmekä ehtineet saamaan tarpeeksi tavaraa. Onneksi saimme haasteet selätettyä ja hyllyyn tavaraa.

Jotta kaikki ei olisi ollut aivan liian helppoa, niin kova pakkanen aiheutti kylmälaitehälytyksiä aamuöinä, joten univajettakin pääsi syntymään.

Pakkanen aiheutti myös toisenlaisia ongelmia, eli vesiputkemme pääsi jäätymään ja aiheutti aamuyöstä vesivahingon. Saadessani puhelun hälytyskeskuksesta, en heti ymmärtänyt, että kyse oli juuri meidän myymälästämme, ei kauppakeskuksesta. Ylitimme uutiskynnyksen mukavasti ja puhelin soi tästä syystä koko päivän. Todellisuudessa selvisimme todella pienin vahingoin.

Myös, kaiken tämän muun hässäkän keskellä, influenssa-aalto pääsi tarttumaan meidän henkilökuntaamme, mutta onneksi tämä ei aiheuttanut normaalia suurempia ponnistuksia.

Paljon on vielä rutiineja opeteltavana, valikoimaa kehitettävänä, osastoja rakennettavana, jotta myymälä saadaan rakennettua juuri meidän asiakkaillemme sopivaksi. Mutta juuri tästä syystä olen kauppiaana, rakkaudesta lajiin!

Uusi vuosi, uudet tuulet

Kristiina Kanervo | 07.01.2016

Kauppapaikassani Lahdessa on taas vuosi mennyt ja arki pyörii tasaiseen tahtiin. Kaksi lahtelaista joulua nähneenä tiedän tuntevani taas paremmin suomalaista ruokakulttuuria. Pirkanmaalta tänne muuttaneena olen huomannut paljon eroja asiakkaiden ostokäyttäytymisessä ja siitä mitä joulupöytään katetaan. Tampereella asiakkaat halusivat pateita ja lanttuhautaa, täällä ostetaan jauhettua maksaa ja kirjolohta! Ensimmäisen kerran jouluna tuotteiden hinta on ollut korostetun tärkeä tekijä ruokaostoksissa, oli kyse sitten glögistä tai kinkusta. Hinta ratkaisi monen asiakkaan valinnan edullisempaan vaihtoehtoon. Toki löytyy ihmisiä jotka haluavat panostaa jouluherkkuihin erityisen paljon, meillä osa asiakkaista halusi ehdottomasti hieman kalliimpaa paikallista Salpausselän savukalan savulohta ja kalliit luomukinkutkin tekivät kauppansa. On hienoa että osa asiakkaista panostaa määrän sijasta laatuun juhlapöydässä joka kuitenkin tehdään vain kerran vuodessa, ostetaan kotimaisia tuotteita ja panostetaan lähiruokaan.

Kaupassa joulu näyttäytyy vuoden kiireisimpänä aikana mutta toisaalta tammikuun hiljaisina hetkinä on suorastaan ikävä sitä joulun kaaosta kun tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja kassakellot soivat jonojen merkkinä. Hankalinta on ennustaminen, montako kinkkua myydään tänä vuonna tai leipovatko ihmiset itse piparkakut vai ostavat valmiita. Jos arviot menevät kovin pieleen, hävikki joulun jälkeen on liian isoa ja osa hyvien joulukauppojen tuotoista valuu hukkaan. Ammattitaitoisen henkilökunnan ja tarkan suunnittelun avulla näistäkin selvitään, kokemuksella osaa myös jo sanoa mitkä tuotteet meinaavat aina loppua ja mitkä ovat ne tuotteet joita joka vuosi tulee tilattua liikaa. Meillä pääsi loppumaan sienisalaatti ja tilli, loppujenlopuksi kovin pieniä juttuja kun kaikki muu riitti erinomaisesti. Kauppiaan täytyisi kuitenkin tietää nämäkin pienet nyanssit ruokapyhistä, oli kyse sitten tähtianiksesta, kokonaisista neilikoista tai granaattiomenasta.

Kiinnostus ruokaan, ruoanlaittoon ja herkutteluun on ehdottomasti plussaa sillä muuten ei voi ymmärtää mitä asiakkaat pitävät tärkeinä kun juhlapyhien herkkupöytiä kotona rakennetaan. Ihmettelen joskus kun tapaan kauppiaita jotka eivät ole kiinnostuneita ruuanlaitosta yhtään, heille perusasiat paisteista ja fileistä voi olla ihan hepreaa. Kauppias joka ei ymmärrä hyvän ruuan päälle ei mielestäni voi menestyä ruokakauppiaana niin hyvin kuin kauppias joka on kiinnostunut mitä ruokamaailmassa tapahtuu. Eihän metallifirmaakaan johdeta sairaanhoitajan papereilla- tosin kummastakin näistä saattaisi tulla hyviä ruokakauppiaita jos motivaatio ja intohimo tätä työtä kohtaan syttyy!

Viimeisimmät postaukset
Viiden vuoden tilinpäätös
22.03.2019 14:13
Blogiarkisto
Takaisin ylös