Jalasjärvellä kudottiin joulumieltä

Ilari Kontsas | 28.12.2015

Haastoin marraskuun lopussa yhdessä henkilökuntani kanssa asiakkaamme kutomaan villasukkia hyvää tarkoitukseen. Kaupalle perustettiin villasukkien keräyspiste, jonne asiakkaat saivat tuoda itse kutomiaan villasukkia, jotka ennen joulua lahjoitettaisiin Jalasjärven kotihoidon kautta ikäihmisille. Kauppias lupasi lähteä talkoisiin mukaan lahjoittamalla villasukkien kaveriksi suklaalevyn, mikäli alkuperäinen keräysastia saataisiin täyteen ennen keräyksen päättymistä sunnuntaina 20.12.2015. Tempaus sai räjähtävän lähdön ja jo ennen itsenäisyyspäivää oli alkuperäinen keräysastia tullut villasukista täyteen!

Keräilyaikaa on vielä pari päivää jäljellä ja kaupalle on kertynyt jo yli 110 paria villasukkia. Tuntuu hienolta, että niin moni asiakas on lähtenyt keräykseen mukaan. Moni vanhus viettää joulun yksin,  joten on hienoa, että olemme voineet tarjota ihmisille mahdollisuuden muistaa myös heitä joulunalla. Keräys on saanut paljon kiitosta ihmisiltä niin kaupan käytävillä kuin sosiaalisessa mediassakin – myös kauppias on saanut tästä itselleen hyvän joulumielen kaiken joulukiireen keskellä!

Haluan toivottaa hyvää joulua ja menestystä vuodelle 2016 kaikille tämän blogin lukijoille!

 

Yli 110 paria villasukkia odottamassa uusia omistajia!

Yli 110 paria villasukkia odottamassa uusia omistajia!

 

Vastuullisuus on valintoja

Ilari Kontsas | 13.11.2015

Lähes päivittäin kauppiasta ja kaupan henkilökuntaa lähestyvät erinäiset tavarantoimittajat ja maahantuojat edustamiensa tuotteiden ja tuotemerkkien kanssa tarkoituksenaan luonnollisesti saada heidän tuotteitaan mahdollisimman paljon kaupan hyllyille. Nämä tahot voivat edustaa jotain monikansallista suuryritystä kuten Nestleä tai Procter & Gamblea, he voivat olla jonkin kotimaisen suuryrityksen edustajia kuten Valion tai Atrian, paikallisia pientoimittajia tai sitten muita pieniä maahantuojia. Jokaisen kanssa voidaan tietenkin keskusteluja käydä, mutta kaikkien tuotteet eivät kuitenkaan hyllyille päädy. Miksi ei?

Kaupassa joudumme tekemään jatkuvasti valintoja valikoiman suhteen emmekä ihan jokaista tuotetta voi valikoimiimme ottaa. Päätöksiä ohjaavat usein yksinkertaisesti käytettävissä olevat myymälä- ja hyllyneliöt: aina ei hyllyssä ole tilaa jokaiselle uutuudelle, mitä teollisuus kaupalle tyrkyttää. Toisinaan pitää myös miettiä, onko kaupan edes järkevää ottaa esimerkiksi uutta oliiviöljyä hyllyyn, kun siellä jo ennestään on 15 muuta vaihtoehtoa? Joskus tuote voi myös olla esimerkiksi liian arvokas tai ostoehdot muuten kohtuuttomat (esimerkiksi minimitilaus määrä liian suuri).

Viime aikoina omia valikoimapäätöksiä on ruvennut ohjaamaan myös vastuullisuus. Kaupalla on iso rooli kuluttajien ostokäyttäytymisen ohjaamisessa ja itse haluan olla tukemassa omilla valinnoillani vastuullista ruokakauppaa. Erityisen tärkeänä pidän itse kotimaisen elintarviketeollisuuden elinvoimaisuutta ja työpaikkojen säilymistä Suomessa. Esimerkiksi näin joulun alla meille tarjottiin ulkomailla valmistettuja pipareita myyntiin. Hintakin oli suorastaan halpa ja ne olisivat jättäneet kaupalle hyvän katteen. Tuote ei kuitenkaan päätynyt valikoimiimme. Tällä kertaa vastuu painoi harteilla ja jouduin sanomaan Puolassa valmistetuille ja lisäaineilla turvotetuille pipareille ei.

Kotimainen vai ulkomainen vaihtoehto? Lisäaineilla vai ilman?

K-ruokakauppias voi vaikuttaa oman ruokakauppansa valikoimiin huomattavasti kilpailijaketjun marketpäälliköitä enemmän. Tämä tuo mukanaan mahdollisuuden vastata kuluttajien ostokäyttäytymistarpeisiin oman arvomaailman mukaisesti. Tätä mahdollisuutta kannattaa mielestäni käyttää.

Lupauksista ja niiden pitämisestä

Kristiina Kanervo | 09.11.2015

Kauppiaan työ on päivittäistä lupauksien tekemistä, pitämistä ja joskus unohtamista. Sopimuksia tehdään niin tavarantoimittajien kuin työntekijöidenkin kanssa, lupaillaan puolin ja toisin niin paljon erilaisia asioita joka päivä. Toimin lähes päivittäin erilaisten myyntiedustajien kanssa jotka lupailevat kauppiaalle kaikenlaista laidasta laitaan. Osa pitää lupaukset kun taas osa unohtaa saman tien kun ovat saaneet tuotteensa myytyä ja kävelleet ovesta ulos.

Lupausten pitämisessä on jotain perustavanlaatuista ja tärkeää, “sanansa mittainen mies” on hyvä vanha sanonta kuvaamaan rehtiä ja reilua kanssakäymistä ja toimintaa. Erään firman myyntiedustaja kimpaantui puhelimessa kun en suostunut tilaamaan hänen myymiään tavaroita. Sanoin heti alkuun, että en aio teiltä mitään tilata kun olen kollegoilta kuullut niin paljon huonoa toimittamattomista tuotteista joita kuitenkin yritetään laskuttaa. Tässäkin tapauksessa reilu ja toimiva kaupankäynti olisi voinut poikia edustajalle kaupat myös minun kanssani, huonosti hoidetut kaupat muiden kanssa tekevät huonon maineen ja sen että kauppoja ei pian synny yhteenkään paikkaan. Luulisi, että nykyisessä taloustilanteessa kenelläkään ei olisi enää varaa myydä huonoa tavaraa tai huijata toimituksissa. Ihme kyllä, näin käy silti jatkuvasti ja valitettavan usein saa olla varuillaan uusien tavarantoimittajien kanssa kannattaako yhteistyötä edes aloittaa.

Närkästyn kovin helposti kun huomaan että minulle luvattuja asioita ei hoideta, sopimukset eivät pidä, työntekijät keksivät syitä tekemättömille töille tai tavarantoimittajat selittelevät tilausvirheitä hatarilla verukkeilla. Kuitenkin minä ja moni muukin voisi katsoa peiliin ja miettiä, että tuleeko niistä omista lupauksistaan pidettyä kiinni, viljeleekö myös itse katteettomia lupauksia ja unohtaa välillä tärkeitä asioita kokonaan. Olen sitä mieltä, että Ihminen joka hoitaa pienet asiat, on luotettava kumppani myös isoissa sopimuksissa. Ihminen joka tekee filunkia pikkuasioissa kykenee aiheuttamaan jatkossa isompiakin ongelmia. Näin ollen oli kyseessä sitten työntekijä tai myyntiedustaja joka pettää tahallisesti luottamuksen, on sen palauttaminen äärimmäisen vaikeaa. Sama pätee kauppiaan suhteessa asiakkaisiin, huonon kaupan maine on äärimmäisen vaikea korjata. Asiattomasti työntekijöitään kohteleva tai luottamuksen menettänyt kauppias ei pysty toimimaan arvostetusti työyhteisössä.

Olenkin ottanut tietoisen suuntauksen siinä, että pyrkisin joka ikinen päivä pitämään lupaukseni paremmin niin henkilökunnalle kuin kaikille muillekin sidosryhmille. Jokainen tunnistaa omasta arjestaan vaikkapa sen, että sähköpostiin ei vastata tai kuitata sitä saaduksi, helposti tulee lykättyä asioita aina huomiseen. Kun lähettelee jotakin itselleen tärkeää mailia kuudenteen kertaan ja kyselee sen perään: “miksi tämä ihminen ei tee työtään kunnolla”! Silti itse tulee tehtyä jatkuvasti samaa jossain itselle vähäpätöisessä asiassa, jollekin se saattaa olla taas hyvinkin tärkä juttu. Kauppiaan sopimuksista tärkeimpänä on pitää lupaus asiakkaalle siitä, että oma kauppa on luotettava ja laadukas joka ikinen päivä vuodessa, toimintamme on konseptin, sääntöjen ja lakien mukaista. Kaiken toiminnan tulee tähdätä siihen, että lupaus tavallista paremmasta ruokakaupasta täyttyy ja pitää se  kirkkaana mielessä joka aamu kun ovet avataan asiakkaille.

Laita hyvä kiertämään

Kristiina Kanervo | 14.09.2015

Meillä on täällä kaupan aulassa ollut tyhjä liiketila johon oli aikoinaan suunniteltu apteekkia. Lupia ei saatu, joten tila on ollut nyt monta vuotta tyhjillään. Tullessani tänne kauppiaaksi aloin heti miettimään liiketilalle käyttöä. Lähdin selvittämään saisimmeko sen meidän omien asiakkaiden käyttöön, ikäihmisten tapaamispaikaksi. Tästä aloitettiin rakentamaan Ainon tupaa, senioreiden omaa olohuonetta!

Kaupassa käy ikäihmisiä joille kaupan myyjä saattaa olla ainoa juttukaveri, myyjillä taas ei välttämättä ole aina aikaa jäädä juttelemaan. Sosiaaliset kontaktit näille yksinäisille olisivat kovin tärkeitä, meitä ihmisiä kun ei ole tehty olemaan yksin. Ajatus senioreiden tapaamispaikasta lähti siitä, että luin talvella Helsingin Sanomista laajan jutun yksinäisyydestä ja siitä kuinka kovin monelle se ei ole vapaaehtoinen valinta, yksin olo ei ole sama asia kuin yksinäisyys. Miten voisimme tuoda tänne suuriin kauppoihin sitä vanhan ajan kyläkaupan henkeä, sitä että tunnemme asiakkaamme ja he kohtaavat tuttuja niin kuin kyläkaupan portailla ennen vanhaan aina kohdattiin. Tämä meidän aulan tyhjä liiketila sopii loistavasti kohtaamispaikaksi jossa voi käydä tapaamassa tuttuja ja tuntemattomia, lukaista vaikkapa päivän lehti.

Otin keväällä yhteyttä Päijät-Hämeen muistiyhdistykseen ja kysyin olisiko heillä kiinnostusta lähteä vapaaehtoisvoimin toimintaan mukaan. Yhteistyön seurauksena meillä on nyt myös omaishoitajien ja läheisten yhdistys Ainon tuvassa mukana ja tätä kautta vapaaehtoiset aina perjantaisin juttelemassa tuvassa kävijöille. Katselin viime perjantaina kun taas avasimme tuvan ovet niin paikalle tuli ensiksi mies ja sen jälkeen pian nainen. He istuivat tuvassa hetken hiljaa toisiaan tuijotellen ja sitten juttu alkoi luistamaan. Puolen tunnin päästä palasin ja puheensolina jatkui iloisena, lähtiessään huikkasivat että ”nähdään taas ensi perjantaina”. Yksikin pappa sanoi nähneensä jonkun tutun ensimmäistä kertaa 15 vuoteen vaikka käyvät samassa kaupassa viikoittain – ei vaan ole tullut törmättyä ennen Ainon tupaa. Nämä ovat niitä syitä miksi tällaista on mahtavaa tehdä!

K-kauppiaalla on valtava mahdollisuus vaikuttaa. Oli se sitten tämän tyyppistä sosiaalista tekemistä joka itselleni on luontevaa tai vaikkapa urheiluseurojen tukemista. Lahjoitan ruokaa joka ikinen arkipäivä hyväntekeväisyyteen eri järjestöille ja diakoniaan. On meillä jopa kummipentu opaskoirakoululta jonne hankitaan leluja ja herkkuja toiminnan tueksi. Meillä kauppiailla on mahdollisuus muuttaa jonkun nuoren elämä antamalla se ensimmäinen työpaikka tai palkata tuettuja työntekijöitä joiden on vaikea työllistyä jonkun vamman tai rajoitteen vuoksi. Sidosryhmäyhteistyö on juuri niin laajaa kuin jokainen kauppias haluaa itse sen olevan.

Ainon tupa taas on yksi esimerkki siitä, kuinka kupillinen kahvia ja juttuseura saattavat muuttaa jonkun yksinäisen elämää, laitetaan hyvä kiertämään!

Lue myös Etelä-Suomen Sanomien kirjoittama juttu Ainon tuvan avajaisista.

Jalasjärvelle pantiin oma olut

Ilari Kontsas | 10.08.2015

Jalasjärven kunta sulautuu vuodenvaihteessa 2015-2016 osaksi Kurikan kaupunkia. K-kauppa ja monesti myös K-kauppias ovat erityisesti pienillä paikkakunnilla näkyviä ja aktiivisia toimijoita, joten pelkällä olankohautuksella emme voineet Jalasjärven kunnan lakkauttamista ohittaa. Mietin, että mikä voisi olla sopiva tapa kunnioittaa lähes 150-vuotisen kunnan pitkää ja komeaa historiaa. Olin aiemmin kauppiasharjoitteluni aikana K-supermarket HerkkuDuossa Tampereella teettänyt Pyynikin käsityöläispanimolla Hervannan kaupunginosalle oman 40-vuotisjuhlaoluen Herwoodin, joten tuntui luontevalta teettää olut myös Jalasjärvelle.

 

Esitin idean oluesta Mikko Jokipiille, joka on mukana vuosittain elokuussa Jalasjärvellä järjestettävissä Aukusti-festivaaleissa. Mikko innostui ajatuksesta ja päätettiin, että tehdään olut ja laitetaan se myyntiin sekä kaupalle että Aukusti-festivaaleille. Yhteistyö Aukusti-tapahtuman kanssa helpotti omaa työtaakkaani merkittävästi, kun heidän organisaatiostaan löytyi osaamista pullon etiketin suunnitteluun.

 

Etiketin teema mukailee Jalasjärven kunnan yli 25-vuoden takaista mainoskampanjaa

Etiketin teema mukailee Jalasjärven kunnan yli 25-vuoden takaista mainoskampanjaa

Oluen valmisti Tallinnasta käsin operoiva Sori Brewing –panimo, jonka perustajajäsenen Pyry Hurulan tunsin opiskeluajoiltani Tampereelta. Tiesin myös, että heidän tuotteensa ovat erittäin laadukkaita ja heiltä onnistuu myös pienempien erien pullottaminen, joten oli luontevaa tilata olut heiltä. Päätettiin yhdessä, että oluen tyypiksi tulee Pale Ale eli vaalea pintahiivaolut tämänhetkisen trendin mukaan (Ale-oluiden myynti on kasvanut Suomessa 30% vuotuista kasvuvauhtia viimeisten neljän vuoden ajan ). Pullon etikettiin tuli Jalasjärven kunnan vanha mainosilme yli 25 vuoden takaa. Etiketti on samaan aikaan tyylikäs, mutta myös nostalginen. Pullon takapuolelle painettiin lisäksi legendaarisen pohjalaisorkesteri Rehupiiklesin kappaleen ”Jalasrakkautta” –lyriikat, joita on mukava lueskella pullon sisällöstä nauttiessa.

 

Jalasjärven oman oluen etiketti

Jalasjärven oman oluen etiketti

 

Tätä tekstiä kirjoittaessa odotan olutlastin saapumista kaupalle muutaman päivän sisällä. Tilaus pitää sisällään yli 2000 pulloa, joiden en usko kovin kauaa hyllyssä vanhenevan. Osa tästä määrästä menee toki myyntiin Aukusti-festivaaleille. Tämänkaltaiset tempaukset tuovat mukavaa vaihtelua kaupan perusrutiineihin, piristävät ainakin hetkellisesti kaupankäyntiä ja auttavat erottautumaan kilpailijoista positiivisella tavalla.

 

Introvertti vai ekstrovertti

Kristiina Kanervo | 30.04.2015

Kävin puhumassa Lahden seudun opinto-ohjaajille kaupan liiton tilaisuudessa kauppiasyrittäjyydestä. Puheessani otin esille mitä kauppiasyrittäjyys on ja kuinka erilaiset ihmiset hakeutuvat K-kauppiaiksi. Monet koulussa huonommin pärjäävät nuoret saattavat loistaa työelämään tutustumisissa alalla ja yllättäen myöhästelevistä, hiljaisista ja saamattomista nuorista nouseekin esiin aivan uusia piirteitä kun päästään kaupan hektiseen elämään mukaan. Kuinka takarivin pulpetissa venyvästä nuoresta voi kasvaa menestyvä kauppiasyrittäjä? K-kauppiaan uralle pyrkivältä vaaditaan motivaation lisäksi määrätietoisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, halua viihtyä ihmisten parissa ja olla johtaja. Aikoinaan hakeutuessani kauppiasvalmennukseen kymmenisen vuotta sitten kävin muiden tavoin psykologisissa testeissä, samanlaisissa joita nykyään tehdään moniin johtotehtäviin pyrkiville. Testissä kävi ilmi, että “sosiaalinen liittyvyyteni” on heikko. Tiesin kyllä mitä sana tarkoittaa ja siihen tarttui myös Ruokakeskon rekrytointipäällikkö. Kuinka voit olla hyvä kauppias mikäli et viihdy porukassa? Olen toki aina tiennyt olevani introvertti ihminen, mutta voiko kauppiasuralla silloin menestyä?

YLE ja Helsingin sanomat tarttui asiaan ruotsalaisen yhteiskuntakonsultin Linus Jonkmanin uutuuskirjan “introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous” myötä: “vähemmän itsestään meteliä pitävät introvertit ovat jääneet varsinkin työelämässä ekstroverttien kollegojensa jalkoihin, väittää kirjailija Linus Jonkman”. Tämä johtuu Jonkmanin mukaan siitä, että sisäänpäinkääntyneisyys on koettu negatiivisena asiana kun taas ulospäinsuuntautuneisuus positiivisena. Tunnetusti ekstrovertit ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneita, avoimia ja sosiaalisia. Introvertit taas hiljaisia yksinpuurtajia. Johtajana introvertti ihminen on parhaimmillaan sellaisten ihmisten parissa jotka ovat itsenäisesti toimivia ja itsestäänohjautuvia. Extrovertit johtajat ovat parempia ohjaamaan alaisia jotka tarvitsevat tarkkoja yksityiskohtaisia ohjeita ja idearikasta motivoijaa.

Kauppiasurasta haaveilevan on oltava ainakin “itseoppinut ekstrovertti”. Heikko sosiaalisuus tuo haasteita myös asiakasrajapinnassa ja saattaa näkyä alaisille etäisenä ja kylmänä johtajana. Toinen ääripää idearikas, kovaääninen ja puhelias kauppias jyrää mielipiteillään helposti porukan alleen kun taas introvertin kauppiaan analyyttinen, pitkäjänteinen ja sinnikäs tapa toimia saattaa viedä parempaan lopputulokseen. Introvertille ominainen hiljainen taustalta johtaminen sopii K-kauppaan yllättävän hyvin, osastoja, sesonkeja ja muita “liikkuvia osia” on niin paljon, että kovin ekstrovertilla kauppiaalla ei enää pysy palaset hallussa vaan aika menee touhuamiseen ja ideointiin mutta ei asioiden loppuunsaattamiseen. Introvertti kauppias painaa duunia sinnikkäästi loppuun asti ja antaa ekstroverttien työntekijöidensä loistaa. Introvertti kauppias myös todennäköisesti toimii ketjukonseptissa ketjun ohjeistustuksia noudattaen.

Vaati aikoinaan rohkeutta sanoa olevansa introvertti ja nykyisin tunnen että se piirre sopii tähän uraan. Tämä työ on silti päivittäistä esiintymistä, puheiden pitoa ja vaihtuviin tilanteisiin reagoimista jotka itselleni ovat mieluisia asioita, jos nämä tuntuisivat vaikeilta niin kauppiasura ei ole oikea valinta. Huipulla tuulee ja siellä on joskus yksinäistä, mutta nekin ovat pelkästään positiivisesti motivoivia tekijöitä tässä työssä.

Tekemättömyys on suurin epäonnistuminen

Ilari Kontsas | 28.04.2015

Seuraa tuttuja tarinoita kaikille päivittäistavarakaupan parissa työskenteleville: kauppaketju investoi uuteen kauppapaikkaan, joka osoittautuu kehnoksi päätökseksi, lihatalo tuo markkinoille uutuuden, joka ei käykään kaupaksi tai kauppias järjestää tapahtuman, joka ei tuo asiakkaita paikalle. Työntekoon, yrittämiseen ja yleensäkin kaikkeen tekemiseemme liittyy aina suuri epäonnistumisen riski. Mokaaminen, möhliminen, kämmääminen, feilaaminen tai penkin alle mennyt suoritus ovat meille kaikille tuttuja epäonnistumisen synonyymeja. Ensisijaisesti ne herättävät meissä negatiivisia tuntemuksia, eikä ihme, eihän kukaan halua mokata.

 

Yhteiskunnan silmissä esimerkiksi konkurssin kokenut yrittäjä on häviäjä, epäonnistuja. Luuserin leima on yhteiskunnassamme niin vahva, että moni pelaa mieluummin varman päälle kuin hakee riskillä voittoa. Varman päälle pelaamisesta on tullut ikään kuin maan tapa urheilusta politiikkaan ja liike-elämään. Tämä taas johtaa lopputulokseen, joka voi parhaimmillaankin johtaa vain keskinkertaiseen suoritukseen. Milloin keskinkertaisesta suorituksesta tuli synonyymi onnistumiselle?

 

Varman päälle pelaamistakin huonompi vaihtoehto on tekemättömyys. Vanhan viisauden mukaan emme yleensä kadu asioita, joita olemme tehneet, vaan asioita joita olemme jättäneet tekemättä. Tekemättömyys voi johtua saamattomuudesta, mutta usein siihen liittyy myös pelko siitä, että emme onnistu tekemisessämme halutulla tavalla. Kun epäonnistumisen pelko ottaa ihmisestä ja yhteiskunnasta vallan, vältämme riskinottoa viimeiseen asti, emmekä oikein uskalla tehdä mitään.

 

Tekemällä oppii, joskus kantapään kautta, mutta jos ei mitään tee, ei voi onnistuakaan. Menestyminen työelämässä, riippumatta alasta ja asemasta, vaatiikin ennen kaikkea kykyä tehdä rohkeita päätöksiä ja hyppyjä tuntemattomaan. Kävi miten tahansa, pääasia että tekeminen jatkuu.

Palvelulla parhaaksi

Kristiina Kanervo | 23.02.2015

Elintarvikkeiden hinnat ovat olleet vahvasti esillä eri medioissa. On kuitenkin hyvä välillä muistaa mikä on yksi tärkein valintakriteeri kun puhutaan hyvästä kaupasta. Ei, se ei ole hinta vaan se on asiakaspalvelu. Me kauppiaat tarjoamme K-kaupoissa joka päivä todella laajan valikoiman, laatua, tuoreutta ja ammattitaitoista palvelua. Meillä on töissä ammattikokkeja, koulutamme aktiivisesti henkilökuntaamme ja työntekijämme ovat työhönsä sitoutuneita asiakaspalvelun ammattilaisia! Ihmettelen silti, mihin me suomalaiset olemme unohtaneet palvelun ja laadun arvostuksen?

Törmäsin eilen kaupan käytävillä asiakkaaseen joka oli töiden jälkeen väsynyt ja nälkäinen, hän etsi pesuaineita eikä ollut niitä mistään löytänyt ja täynnä pursuileva ostoskori painoi liikaa. Pyysin tuskaiselta asiakkaalta korin kannettavakseni ja lähdimme yhdessä hakemaan pesuaineita. Löydettiin ekologisia pesupähkinöitä ja vein korin kassalle asti ja juttelin asiakkaalle, että kannan kyllä tavarat vaikka autoon asti jos tarvitsee. Lopuksi hän sanoi, että ei ole koskaan saanut kaupassa näin hyvää palvelua ja jos hän joskus perustaisi kaupan niin ottaisi minut sinne töihin. Sanoin iloisesti, että minulla on jo tämä oma kauppa, kiitos vaan tarjouksesta. Asiakas vastasi että ei hoksannut itse kauppiaan olevan palvelemassa, kauppiashan tekee asiakkaiden eteen mitä vaan. Olin toki asiasta samaa mieltä, mutta voin vannoa että omista työntekijöistäni kuka tahansa olisi palvellut asiakasta yhtä hyvin. Emme välttämättä aina osaa tarjota apua pyytämättä, mutta jos asiakas jotain kysyy, niin meillä palvellaan. Kerrotaan reseptejä, tilataan asiakkaille tuotteita, kuunnellaan toiveita ja palautteita.

Pari viikkoa sitten ajettiin yksi asiakas kotiin asti hakemaan auton vara-avaimia kun avaimet olivat jääneet autoon sisälle ja se ainoa auki oleva ovi oli sähkövian takia jäätynyt kiinni. Tämä on ura jossa asiakaspalvelulla ei ole rajoja. Muistan aikoinaan vieneeni yhdelle vanhalle papalle maksalaatikkoa kotiin asti kun se oli ollut hyllystä loppu eikä hän enää päässyt uudelle kauppareissulle. Olen pitänyt mummua kädestä kiinni sairauskohtauksen yllättäessä ambulanssia odotellessa, viettänyt tunteja keskustellen ja kuunnellen asiakkaiden murheita ja iloja. Asiamiespostiaikoina  tein kerran melkein ihmeitä että pääsin hakemaan paketin perjantaina Itellan jakelukeskuksesta jonne asiakkaan työssään tarvitsemat tavarat olisivat jääneet viikonlopuksi jumiin postin virheen takia, mutta niin vaan asiakas sai paketin kotiovelle asti.

Meillä kaikilla kauppiailla on sadoittain samanlaisia tarinoita kerrottavana joka päivä ja tämän ammatin ehdottomasti parhaita puolia on se, että saa ylittää asiakkaan odotukset päivittäin.

Siinä me K-kauppojen väki ollaan tosi hyviä.

Mitä tapahtui kauppiaan housuille?

Ilari Kontsas | 29.01.2015

Parin viikon päästä tulee itselleni täyteen ensimmäinen vuosi kauppiaana. Vuoteen on mahtunut kaupallisia onnistumisia ja epäonnistumia – onneksi kuitenkin vaaka kallistuu enemmän onnistumisten puolelle.

Epäonnistumiset ovat usein liittyneet ns. tavarapeliin eli siihen, että hyllyssä on oikea määrä tuotteita oikeaan aikaan. Erityisen haasteellista on ollut, ja tulee varmasti jatkossakin olemaan, tarjoustuotteiden menekin ennustaminen. Ei ole kauppiaan eikä asiakkaiden etujen mukaista, että tarjouksessa oleva kahvipaketti loppuu kesken kampanja-ajan. Ongelma olisi helposti ratkaistu, jos kaupan ei tarvitsisi murehtia kampanja-ajan päättymisen jälkeen myymättä jääneistä tuotteista – valitettavasti erityisesti tuoretuotteiden kuten kalan säilyvyysaika on niin lyhyt, että kovin pitkää aikaa sitä ei ole mahdollista kaupassa varastoida. Kuitenkin ihan selkeitä virheitäkin on sattunut tavarapelissä vuoden aikana: esimerkiksi joulun ja uuden vuoden aikana jouduimme myymään paljon ”eioota” tuotteissa, joilla on pitkät säilyvyysajat ja joita olisimme voineet ottaa enemmän varastoon.

Toinen virhe on ollut asioiden liiallinen jahkaaminen – epäkohdan havaitsemisesta sen konkreettiseen korjaamiseen kuluu välillä liikaa aikaa: tiedostetaan ongelma ja sen syy, mutta jostain syystä sen korjaamiseen menee aikaa viikko- tai kuukausitolkulla. Välillä toki tuntuu, että on päällekkäin monta rautaa tulessa eikä jokaista asiaa ehdi hoitaa heti kuntoon – välillä kyse taas voi olla puhtaasta mukavuudenhalusta.

Positiivisina asioina menneestä vuodesta ovat jääneet mieleen hyvin toiminut yhteistyö henkilökunnan kanssa, asiakasmäärien ja myynnin kehitys haastavasta markkinatilanteesta huolimatta sekä asiakkailta saatu (pääasiassa) positiivinen palaute. Yksittäisistä tempauksista erityisen onnistuneita ovat olleet syksyllä vietetyt maalaismarkkinat, paikallisten tuotteiden esiin nostaminen sekä kesän mansikkakauppa. Tuntuu hienolta, että onnistuimme myymään yli 5000 kiloa kahden lähitilan mansikkaa – marjakaupan eurot jäivät siis maakuntaan tuottajille, jotka varmasti sen ansaitsevat.

Erityisen hyvin viime vuodesta on mieleeni jäänyt kuuma heinäkuu ja päivä, kun mansikkakauppa lähti kunnolla käyntiin ja mansikat loppuivat kaupalla kesken heti kättelyssä. Lainasin pakun ja lähdin henkilökohtaisesti hakemaan lisää mansikoita lähitiloilta. Perille löytäminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista ensikertalaiselle eikä autossa tietenkään ollut ilmastointia – sähkövian vuoksi ikkunatkin jumittivat kiinni asennossa. Kun vihdoin löysin perille, rupesin selkä märkänä pakkaamaan marjoja autoon. Siinä tohinassa kulahtaneet työhousut repesivät haaroista kunnolla auki – oli siinä marjanpoimijoilla naurussa pitelemistä. Ja tämän suorituksen ajan puhelin tietenkin soi jatkuvasti henkilökunnan kysellessä tilannetietoja ”missä mennään”, asiakkaat kun odottelivat kaupalla uuden mansikkakuorman saapumista. Tämä oli ehkä ensimmäinen hetki, kun ymmärsin mitä K-market-ketjun asiakaslupaus ”kauppias hoitaa homman” voi konkreettisimmillaan tarkoittaa! Joka tapauksessa siitäkin päivästä selvittiin ja toivon, että pääsen taas ensi kesänä tekemään pari keikkaa mansikkamaalle, sen verran mukavasti vaihtelua se toi tavalliseen työpäivään!

Kukkasmäen mansikkaa Kauhajoelta ja Rinta-Tassin mansikkaa Kurikasta

Kukkasmäen mansikkaa Kauhajoelta ja Rinta-Tassin mansikkaa Kurikasta

 

 

Viimeisimmät postaukset
Viiden vuoden tilinpäätös
22.03.2019 14:13
Blogiarkisto
Takaisin ylös