Tämä tarina kuvaa joulukuun alun tunnelmia…

Loppuviikon teemana oli kalaviikko, jota lähdimme suunnittelemaan hyvissä ajoin herkkutorin osastovastaavan kanssa. Itseäni inspiroi tilata pitkästä aikaa eksoottisempia herkkuja asiakkaita houkutellakseni ja mieleeni nousi heti tuore hummeri. Useimmiten erikoisherkkujen menekki on kovin pientä, mutta meillä on kokeiltu lihatiskissä hyvällä menestyksellä niin antilooppia kuin karitsan karettakin, joten uskaltauduin valitsemaan hummerin lisäksi myös osterit viikonlopun kalatiskiin. Etsin jo etukäteen tietoa osterien käsittelystä eikä ollut yllätys, että useammassakin lähteessä tuoreet osterit nimettiin erityisen ”terveysvaikutteisiksi” merenherkuiksi joita muun muassa Casanova on kuulemma nautiskellut päivittäin…

Tarjouksessa meillä oli kalaviikoilla niin tuore nieriä, siika kuin muikutkin. Torstaina ilmeni, että syksyinen sää oli ollut niin hurja, ettemme saaneet muikkuja lainkaan. Yksikään kalastaja ei ollut lähtenyt niitä meille myrskyn keskeltä pyytämään. Asiakkaat olivat ymmärtäväisiä säävarauksen takia ja monilla mieli parani kun maistatimme herkkutorilla kauppiasharjoittelija Villen ideoimia savulohitäytteisiä ruisnappeja. Jopa lapset herkuttelivat maistiaisilla ja kehuivat maukkaiksi! Lauantaina kun vilkkaan kauppapäivän jälkeen suljimme palvelutiskiä kuudelta illalla totesin, että olimme myyneet loistavasti kaksi hummeria ja yhden osterin! Yhden!!! Taisi taas käydä niin, että kauppias itse saa kokkailla erikoisemmat herkut omassa keittiössään, kun on niitä lähtenyt tilailemaan. Toivomme toki, että seuraavalla kerralla joku muukin uskaltautuu kokeilemaan vaikkapa kauppiaan sinisimpukkapastareseptiä tai tuoreita ostereita salottivinegretillä!

Kahvista harrastusmielessä innostuneena päädyin Pauligin baristakurssille oppimaan uutta kahvin maailmasta. Pauligin paahtimo on upea paikka ja ammatillisestikin oli kiva kuulla miten maan suosituin Juhla Mokka saa alkunsa. Harva tietää kuinka laadukasta kahvia suomessa oikeasti juodaan, olemme yksi maailman vaativimmista kahvinjuojakansoista ja juomme kahvia järjettömän paljon. Maailmalta kahviplantaasien parhaat pavut muuten tuodaan Suomeen, sillä meillä suosittu vaaleapaahtoinen kahvi vaatii hyvän pavun eikä Presidenttiä edes pysty paahtamaan huonoista pavuista!

Baristakurssilta palatessa kurvasin moottoritieltä suoraan kaupalle tarkistamaan kahvivalikoimaa ja tilasin vielä illalla rohkeasti hyllyyn monta uutta kahvia. Kauppiaan työssä on se mukava puoli, että mielenkiintoisia tuoteryhmiä voi kasvattaa melkein rajattomasti omien kiinnostusten mukaan. Meiltä muuten löytyy myös taatusti kylän laajin chilikastikevalikoima tästä samasta syystä. Ja sipsivalikoima. Niin ja koirien herkkuvalikoima on tietysti laajennettu äärimmilleen kauppiaan koiran takia. Koiran, joka on muuten jostain kumman syystä myös todella ”kiinnostunut” ruoasta, tietänee olevansa tavallista parempien herkkupatojen äärellä? Satun tuntemaan myös kauppiaan joka oli kovin innostunut leipomisesta ja hänen kaupastaan löytyi taatusti kaikki mahdolliset jauhot, strösselit ja muut erikoisetkin värkit leivontaa varten.

Hiukan masensi, kun kahvihyllyä järjestellessäni ohikulkevat asiakkaat nappasivat aina mukaan vain sitä perussuodatinkahvia, vaikka juuri oppimani mukaan hieman täyteläisempi paahto takaisi suuremman makunautinnon. Suomessa juodaan naama peruslukemilla pannussa seissyttä hirveää kuraa, kun taas esimerkiksi oma suosikkini Pauligin alkuperäiskahvi Kenya on aromeiltaan niin mahtava, että siitä voi maistaa kuin viinistä ikään mustaherukan aromit ja hedelmien pehmeyden.

Tästä keksin aloittaa suunnitelmat asiakkaille järjestettävästä kauppakierroksesta kahvin maailmaan, jossa kauppiaana voisin jakaa kahvitietoutta asiakkaille. Asiasta kiinnostuneet voisivat ilmoittautua kierrokselle ja kahvintoimittajat olisivat varmasti mielellään hommassa mukana kun samalla voisi järjestää erilaisia maistatuksia ja antaa vaikkapa uutuusnäytteitä kotiin mukaan.

Kumpaa muuten itse joisit, pehmeää ja täyteläistä täydellistä kahvia vai pinttyneessä pannussa keitettyä härskiintynyttä lientä?


Asiakkaasta mutkien kautta kauppiaaksi

Sasu Hamina | 13.11.2012

Nimeni on Sasu Hamina (34) ja olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltä Turenki. Muutin ylioppilaana opintojen perässä Helsinkiin viime vuosituhannen lopulla valmistuakseni Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi. Tein koko opintojen ajan töitä ravintola-alalla esimiestehtävissä ja viimein vuosituhannen alkupuolella valmistuin maisteriksi. Graduni pohjalta kehitetyn patentin turvin aloitimme yhtiökumppaneideni kanssa myymään metsäteollisuuteen konsuttihommia ja sahateollisuuden tuottoa parantavaa ohjelmistoa, mutta melko pian metsäteollisuuden hiipumisen takia yritys sujahti pöytälaatikkoon ja myyntityö kutsui.

Tässä vaiheessa hyvä ystäväni oli aloittanut omat opintonsa kauppiaaksi ja pian pääsinkin kokeilemaan miltä tuntuu olla ruokakaupassa töissä. Menin jouluapulaiseksi ystäväni kauppaan, tarkoituksena purkaa joka aamu maitokuorma ja tämän jälkeen tekemällä erilaisia hanttihommia. Mutta jo ensimmäisenä päivänä vakituista henkilökuntaa alkoi kaatumaan ja viimein parissa päivässä puolet henkilökunnasta oli eri syistä sairaslomalla. Tästä syystä sain todellisen tulikasteen ja pääsin opettelemaan kassaa, tavaran purkamista, palvelutiskiä ja postia pikakoulutuksella. Kuuden päivän aikana työtunteja kertyi 100 tuntia ja kipinä sisälläni alkoi kasvaa.

Tämän kipinän syttymisen jälkeen menin naimisiin ja sain kaksi ihanaa lasta Onni (6) ja Aino (4). Tämä hiukan hidasti vauhtia ja haave omasta kaupasta jopa hiukan hiipui, vaikka vapaapäivinä kävinkin vielä ystäväni kaupalla auttamassa. Ja vaikka pienet lapset vaativat isää ja läsnäoloa sekä puolisoni tukea lasten kasvatuksessa, niin halu saada haasteita ja oma yritys veivät lopulta mukanaan.

Olin seurannut ystäväni koko kauppiasuraa todella läheltä, mutta silti päätös siirtyä uudelleen yrittäjäksi vaati hiukan taustojen tutkimista. Kävin tapaamassa muutamia kauppiaita, jotta saisin kuvan siitä, miten tällä alalla pystyy pärjäämään. Sain paljon arvokasta tietoa ja vinkkejä omaa uraa varten. Kuulin tarinoita uhrauksista, avioerosta ja tietysti myös menestymisestä. Olisiko tämä kaiken sen arvoista? Kotona suoritettujen pitkien keskustelujen ja pähkäilyn tuloksena tulos oli melko selvä, haluan kauppiaaksi, haluan oman kaupan.

Ystäväni neuvosta soitin Etelä-Suomen rekrytointipäällikölle Gunnar Weckmanille ja lyhyehkön keskustelun jälkeen hän ehdotti, että lähettäisin hänelle hakemuksen tarkempaa tarkastelua varten. Täytin hakemuksen jo läpikotaisin tutuiksi tulleille Keskon kauppiasuran sivuille ja jäin odottamaan yhteydenottoa Keskolta. Viimein Gunnar pyysi haastatteluun, jonka aikana käytiin läpi opinnot, työura ja tämän hetkinen elämäntilanne. Haastattelun jälkeen sain kutsun soveltuvuusarvioon, jossa testattiin sopivuuteni yrittäjäksi sekä kauppiaaksi. Haastattelun ja testien perusteella sain vihdoin tiedon, että minut on hyväksytty kauppiasharjoittelijaksi. Tämä tiesi palkkatason reipasta laskemista, pitkiä työ- ja opiskelupäiviä sekä uhrauksia. Harjoitteluajastani voin sitten kirjoitella myöhemmin lisää.

Olen nyt toiminut 4 kuukautta Roihuvuoren K-marketissa kauppiaana ja tämä on todellakin ollut sen arvoista. Välillä olo on kun Vintiöiden sketsissä Ravintolapäällikkö Marko, mutta se on olennainen osa tätä unelmaa jota nyt saan elää.

 

“Niitä rajoja ei vaan oo olemassa, ellei niitä itse itselleen aseta!”

-Jaana Saarinen

Viimeisimmät postaukset
Viiden vuoden tilinpäätös
22.03.2019 14:13
Blogiarkisto
Takaisin ylös