Malttamatonta odottelua ja kesätöitä mökkipaikkakunnalla

Arto Tuominen | 09.07.2018

Valmistuin K-Ruokakauppiasvalmennuksesta toukokuun lopussa 2018 eli tällä päivämäärällä reilu kuukausi sitten. Jaan kirjoituksessa ajatuksiani varsinaisten opintojensa päättäneen ja omaa kauppaa odottavan näkökulmasta.

Lyhyesti taustastani. Olen aloittanut ensimmäisen kerran kaupassa kesätöissä 14-vuotiaana, kun piti saada tienattua rumpusettiä varten rahat. Työnteko kiinnosti ja kauppias tarjosikin koulun ohella ilta- ja viikonlopputöitä läpi yläasteen ja lukion. Muistan, että ensimmäisen kerran ajatus kauppiaan urasta on herännyt jo joskus 16 - 17-vuotiaana, kun silloinen kauppias asiasta kyseli tavarahississä. Polku vei kuitenkin opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja toisenlaisiin töihin joiksikin vuosiksi, mutta haave kauppiaan urasta jäi tykyttämään takaraivoon. Tykytys muuttui jyskeeksi ja alkoi selvitä, että silloinen työ ei antanut itselle riittävästi ja palo oli jossain muualla. Päätin irtisanoutua ja hakea valmennukseen, jonka aloitin alkuvuodesta 2017.

Valmennuksen loppupuolella meillä oli mahtava yhteen hioutunut porukka lähijaksoilta, jonka kanssa sparrailimme keskenämme tehtävissä ja kiritimme toisiamme niiden viimeistelyssä. Halusimme saada opinnot hoidettua hyvissä ajoin maaliin ja olla valmiita heti keväällä ottamaan kaupat vastaan ja ryhtymään tositoimiin. Kesä oli kuitenkin ovella ja alkoi käydä selväksi, että odottelu oman kaupan saamiseksi venyisi vielä.

Tämä on jännää aikaa monella tapaa. Toisaalta tuntuu, että saa olla mukavassa ja helpottuneessakin tilassa kun kova opintorupeama on hoidettu. Työ- ja sitä myöten myös muu elämä on oudossa suvantovaiheessa. Tuntuu, että tietää jossain määrin mitä on tulossa, mutta asian mittasuhteet ja työmäärä tulee varmasti ylittämään kaikki odotukset. Töissä voi keskittyä perushyvään suorittamiseen ja asioiden tarkkailuun. Tarkoitan perushyvällä, että ei tarvitse olla samaan aikaan miettimässä kolmea eri kouluprojektia muun työn ohella.

Itseni kohdalla arki valmennuskaupassa tuntuu välillä myös tuskalliselta. Tuskalliselta siinä, että omat ajatukset ja mieli on niin vahvasti jo fokusoitunut tulevaan ja miten haluaa asiat kaupallansa järjestää sekä muun muassa johtamiseen liittyviä asioita. Samaan aikaan olen töissä toisella, jolla on omat ajatukset kaupastaan, tavasta tehdä ja johtaa ja niitä tulee kunnioittaa. Tiettyjä asioita voi aina koittaa parantaa ja olenkin saanut paljon vapauksia ja tilaa miettiä asioita uusiksi. Tästä iso kiitos Hannu ja Mimmi Lehtiselle K-Supermarket Torpparinmäkeen.

Olen todennut, että harjoittelukaupan vaihtaminen harjoittelun aikana tulisi olla suorastaan edellytys. Ainakin omalla kohdalla siitä on ollut todella paljon hyötyä ja avartanut aj­­­attelua monen asian suhteen, etenkin kun tulen periaatteessa alan ulkopuolelta. Aloitin harjoitteluni K-Market Iso-Kapassa Tommilla ja Marilla josta jatkoin Kivistön K-Marketiin Hannulle ja Mimmille. Kivistössä pääsin onnekseni näkemään kaupanvaihtoprosessin kun heille tarjottiin Torpparinmäkeä. Kaikki paikat ovat opettaneet jotain uutta ja erilaista. Kauppiailla voi olla todella erilaiset tavat toimia, johtaa ja järjestää arki. Mikään tapa ei ole ehdottoman oikea, vaan jokainen pelaa omilla vahvuuksillaan ja menestykseen on yhtä monta polkua kuin on tekijöitä. Onnekseni olen saanut olla todella hyvissä paikoissa harjoittelemassa, joista kaikista on jäänyt reppuun paljon oppeja.

Kun kävi selväksi, että kesä tulee menemään odottelun merkeissä, ajattelin, että ajasta olisi otettava vielä täysi hyöty irti. Perheellämme on kesämökki Alavudella Etelä-Pohjanmaalla ja olen käynyt kesäisin aina fiilistelemässä paikallisen K-Supermarket Alavuden valikoimaa. Sukulaismiehen ideasta päätin kysyä, olisiko Alavuden kauppiaalla Olli Pehkosella käyttöä tällaiselle kesämiehelle. Päätös syntyi melko nopeasti ja Torpparinmäen urakka jäi lyhyeksi. Mietin, että edessä olisi aivan mahtava tilaisuus yhdistää mökkeily, Suomen kesä ja uuden oppiminen huippu supermarketissa, joka on palkittu ties kuinka monta kertaa alueensa parhaana supermarketina. Nyt on kaksi viikkoa takana mökkielämää ja hämmästelyä uudessa kaupassa. Vaihdon myötä olen huomannut positiivisena puolena myös sen, että kun on riittävän pitkään samassa paikassa alkaa hommaan sokeutua ja urautua. Ei osaa enää kyseenalaistaa asioita samalla tavalla kuin alussa ja oma tapa tehdä mukautuu ympäristöön. Nyt tuli hypättyä taas kylmään päätyyn ja katsotaan kesän ajan, miten mies kestää pohojalaasta koulua. Jo kahden viikon perusteella voin sanoa, että olen saanut taas lisää ajatuksia omaa kauppaa varten ja huomannut asioita joita ei aikaisemmissa paikoissa ole ollut.

Lopuksi vielä sananen oppimisesta, jota on tullut pohdittua matkan varrella. Oppiminen voi monesti pysähtyä mukavuuteen. Itselle voi olla vaikea myöntää, että kyllä tässä ja tässä asiassa voisi olla vielä parannettavaa. Oppiminen vaatii paljon nöyryyttä, kykyä kuunnella ja tehdä johtopäätöksiä. Oppimista voi tapahtua joka päivä ja joka hetki jos sille antaa mielessään tilaa. Kaikki mitä valmentajakauppias tai kollega tekee tai ei tee – miksi – mitä siitä seuraa – mikä vaikutus sillä on asiakkaille, työntekijöille, kaupan tulokselle tai kauppiaan/kollegan ajankäytölle?  Nämä pohdinnat pitävät mielen virkeänä ja antaa ajateltavaa, kun odotus omaan kauppaan tuntuu pitkälle eineshyllyjen välissä.

Arto Tuominen – Kesähessu, K-Supermarket Alavus

Tulosta
Viimeisimmät postaukset
Matkalla kohti unelmaa
16.04.2018 11:44
Blogiarkisto
Takaisin ylös