Mitä tapahtui kauppiaan housuille?

Ilari Kontsas | 29.01.2015

Parin viikon päästä tulee itselleni täyteen ensimmäinen vuosi kauppiaana. Vuoteen on mahtunut kaupallisia onnistumisia ja epäonnistumia – onneksi kuitenkin vaaka kallistuu enemmän onnistumisten puolelle.

Epäonnistumiset ovat usein liittyneet ns. tavarapeliin eli siihen, että hyllyssä on oikea määrä tuotteita oikeaan aikaan. Erityisen haasteellista on ollut, ja tulee varmasti jatkossakin olemaan, tarjoustuotteiden menekin ennustaminen. Ei ole kauppiaan eikä asiakkaiden etujen mukaista, että tarjouksessa oleva kahvipaketti loppuu kesken kampanja-ajan. Ongelma olisi helposti ratkaistu, jos kaupan ei tarvitsisi murehtia kampanja-ajan päättymisen jälkeen myymättä jääneistä tuotteista – valitettavasti erityisesti tuoretuotteiden kuten kalan säilyvyysaika on niin lyhyt, että kovin pitkää aikaa sitä ei ole mahdollista kaupassa varastoida. Kuitenkin ihan selkeitä virheitäkin on sattunut tavarapelissä vuoden aikana: esimerkiksi joulun ja uuden vuoden aikana jouduimme myymään paljon ”eioota” tuotteissa, joilla on pitkät säilyvyysajat ja joita olisimme voineet ottaa enemmän varastoon.

Toinen virhe on ollut asioiden liiallinen jahkaaminen – epäkohdan havaitsemisesta sen konkreettiseen korjaamiseen kuluu välillä liikaa aikaa: tiedostetaan ongelma ja sen syy, mutta jostain syystä sen korjaamiseen menee aikaa viikko- tai kuukausitolkulla. Välillä toki tuntuu, että on päällekkäin monta rautaa tulessa eikä jokaista asiaa ehdi hoitaa heti kuntoon – välillä kyse taas voi olla puhtaasta mukavuudenhalusta.

Positiivisina asioina menneestä vuodesta ovat jääneet mieleen hyvin toiminut yhteistyö henkilökunnan kanssa, asiakasmäärien ja myynnin kehitys haastavasta markkinatilanteesta huolimatta sekä asiakkailta saatu (pääasiassa) positiivinen palaute. Yksittäisistä tempauksista erityisen onnistuneita ovat olleet syksyllä vietetyt maalaismarkkinat, paikallisten tuotteiden esiin nostaminen sekä kesän mansikkakauppa. Tuntuu hienolta, että onnistuimme myymään yli 5000 kiloa kahden lähitilan mansikkaa – marjakaupan eurot jäivät siis maakuntaan tuottajille, jotka varmasti sen ansaitsevat.

Erityisen hyvin viime vuodesta on mieleeni jäänyt kuuma heinäkuu ja päivä, kun mansikkakauppa lähti kunnolla käyntiin ja mansikat loppuivat kaupalla kesken heti kättelyssä. Lainasin pakun ja lähdin henkilökohtaisesti hakemaan lisää mansikoita lähitiloilta. Perille löytäminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista ensikertalaiselle eikä autossa tietenkään ollut ilmastointia – sähkövian vuoksi ikkunatkin jumittivat kiinni asennossa. Kun vihdoin löysin perille, rupesin selkä märkänä pakkaamaan marjoja autoon. Siinä tohinassa kulahtaneet työhousut repesivät haaroista kunnolla auki – oli siinä marjanpoimijoilla naurussa pitelemistä. Ja tämän suorituksen ajan puhelin tietenkin soi jatkuvasti henkilökunnan kysellessä tilannetietoja ”missä mennään”, asiakkaat kun odottelivat kaupalla uuden mansikkakuorman saapumista. Tämä oli ehkä ensimmäinen hetki, kun ymmärsin mitä K-market-ketjun asiakaslupaus ”kauppias hoitaa homman” voi konkreettisimmillaan tarkoittaa! Joka tapauksessa siitäkin päivästä selvittiin ja toivon, että pääsen taas ensi kesänä tekemään pari keikkaa mansikkamaalle, sen verran mukavasti vaihtelua se toi tavalliseen työpäivään!

Kukkasmäen mansikkaa Kauhajoelta ja Rinta-Tassin mansikkaa Kurikasta

Kukkasmäen mansikkaa Kauhajoelta ja Rinta-Tassin mansikkaa Kurikasta

 

 

Tulosta
Viimeisimmät postaukset
Viiden vuoden tilinpäätös
22.03.2019 14:13
Blogiarkisto
Takaisin ylös