Kauppiasvalmennusta on nyt takana useampi kuukausi. Olen päässyt kaupassa tutustumaan eri osastojen päivittäiseen arkeen ja nyt alkaa olemaan hyvä käsitys siitä, mitä päivittäinen tekeminen on. Kesälomakausi on tuonut mahdollisuuden päästä tuuraamaan osastonhoitajia ja tämä jos mikä on parasta oppia käytännön tekemiseen.

Osana opiskelua valmennukseen kuuluvat lähijaksot. Minulla näitä on nyt takana kaksi ja muutama vielä edessä. Pari viikkoa ennen lähijakson alkua tuli palauttaa ennakkotehtävät, jotka oleellisesti liittyvät jaksolla käytäviin aiheisiin. Näin asioihin ja aiheisiin tulee perehdyttyä etukäteen ja myös lähijakson luennoilta saa paljon enemmän irti. Ajatuksia aiheista on muodostunut jo etukäteen ja mahdollisiin kysymyksiin saa vastauksia. Luennoille on jo itselle olemassa omat odotusarvot, motivaatio aktiiviseen osallistumiseen valmis ja esityksistä saimmekin aikaan hyviä keskusteluja asiantuntijan ollessa paikalla.

Itselle ehdottomasti mielenkiintoisimpia aiheita olivat DISC-analyysi, lakimiehen luento työsuhdeasioista, riskienhallinta sekä kauppiaan puheenvuoro. DISC-analyysin pohjalta sai hyviä työkaluja itsensä kehittämiseen sekä työkaluja tulevaan esimiestyöhön. Tätä ajatusmaailmaa on ollut mielenkiintoista peilata harjoittelupaikan työyhteisöön ja tunnistaa erilaisia ihmistyyppejä. Asian esittämistyylillä erilaisille persoonille on iso merkitys, jotta päästään haluttuun lopputulokseen eikä tahtomattaan aiheuta päinvastaista reaktiota. Työsuhdeasiat ja riskienhallinta -luennot pitivät sisällään paljon käytännön esimerkkejä sekä aitoja tilanteita joihin varmasti jokainen kauppias törmää jossain vaiheessa työuraansa. Tilanteet ovat yleensä myös yllättäviä ja niihin tulee osata reagoida heti eikä vasta huomenna.

Lähijakson anti on hyvä pohjatieto tulevaisuuteen eikä jokaista asiaa tarvitse oppia kantapään kautta. Kauppiaan puheenvuoro elävästä elämästä sekä oman uran kehityksestä oli äärimmäisen innostava. Ennen kaikkea tämä puheenvuoro mursi monta lukkoa omalta kohdalta monikauppamallista. Aiemmin olen ehkä vieroksunut ajatusta, mutta tätä nykyä pidän vaihtoehtoa äärimmäisen mielenkiintoisena.

Yksi lähijakson parhaita puolia on tutustuminen muihin tuleviin kauppiaisiin. Ennen ensimmäistä valmennusjaksoa koin jännitystä, minkälainen ryhmä meitä on ja kuinka päivät kuluvat täysin uusien ihmisten kanssa. Tämän asian kohdalla koin erittäin positiivisen yllätyksen. Siitä huolimatta, että jokaisella on oma taustansa ja lähtökohdat voivat olla hyvinkin erilaisia, jotain samaa meissä kaikissa on. Tutustuminen oli hyvin mutkatonta ja samanhenkisyys oli läsnä ensitervehdyksestä alkaen.

Lähijakso kului kuin siivillä. Päivän luennot olivat täynnä mielenkiintoista asiaa ja illat sai ammentaa kokemuksia työstä sekä opiskelusta ja myös jokaisen henkilökohtaisesta elämästä. Toiselle lähijaksolle osallistui aivan eri fiiliksillä kuin ensimmäiselle. Odotin innolla muiden tapaamista ja lisäksi tuli uusiakin tuttavuuksia. Aikajanan opiskelu sujui rennossa ilmapiirissä ja ilman turhaa jännitystä syntyi hyvää keskustelua aiheesta ja kokemustenvaihtoa käytännön tekemisestä. Ennen kaikkea tässä odottaa innolla hetkeä, kun kaikilla on omat kaupat. Mielenkiinnolla odotan kuinka jokaisen meidän persoona tulee näkymään, kun pääsee itseään toteuttamaan omassa yrityksessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lähijaksot antavat pelkkää hyvää monessa eri muodossa. Nostin muutaman luennon esille, mutta yhtäkään luentoa en olisi jättänyt pois. Jaksot on hyvin rakennettu asiasisällön suhteen ja onnistuneesti toteutettu. Arki vie herkästä mennessään ja varsinkin näin kesäaikaan huomaa, että päivät täyttyvät huomaamatta kaikella muulla tekemisellä kuin opiskelulla. Lähijaksot konkretisoivat tulevaa ja kokemustenvaihto muiden etenemisestä opiskelujen suhteen luo positiivista joukkopainetta tehtävien pariin palaamiselle. Kaikki nämä tekijät yhdessä tuovat boostia opiskeluun ja päivä päivältä ollaan askeleen lähempänä omaa kauppaa.

Valmistuin K-Ruokakauppiasvalmennuksesta toukokuun lopussa 2018 eli tällä päivämäärällä reilu kuukausi sitten. Jaan kirjoituksessa ajatuksiani varsinaisten opintojensa päättäneen ja omaa kauppaa odottavan näkökulmasta.

Lyhyesti taustastani. Olen aloittanut ensimmäisen kerran kaupassa kesätöissä 14-vuotiaana, kun piti saada tienattua rumpusettiä varten rahat. Työnteko kiinnosti ja kauppias tarjosikin koulun ohella ilta- ja viikonlopputöitä läpi yläasteen ja lukion. Muistan, että ensimmäisen kerran ajatus kauppiaan urasta on herännyt jo joskus 16 - 17-vuotiaana, kun silloinen kauppias asiasta kyseli tavarahississä. Polku vei kuitenkin opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja toisenlaisiin töihin joiksikin vuosiksi, mutta haave kauppiaan urasta jäi tykyttämään takaraivoon. Tykytys muuttui jyskeeksi ja alkoi selvitä, että silloinen työ ei antanut itselle riittävästi ja palo oli jossain muualla. Päätin irtisanoutua ja hakea valmennukseen, jonka aloitin alkuvuodesta 2017.

Valmennuksen loppupuolella meillä oli mahtava yhteen hioutunut porukka lähijaksoilta, jonka kanssa sparrailimme keskenämme tehtävissä ja kiritimme toisiamme niiden viimeistelyssä. Halusimme saada opinnot hoidettua hyvissä ajoin maaliin ja olla valmiita heti keväällä ottamaan kaupat vastaan ja ryhtymään tositoimiin. Kesä oli kuitenkin ovella ja alkoi käydä selväksi, että odottelu oman kaupan saamiseksi venyisi vielä.

Tämä on jännää aikaa monella tapaa. Toisaalta tuntuu, että saa olla mukavassa ja helpottuneessakin tilassa kun kova opintorupeama on hoidettu. Työ- ja sitä myöten myös muu elämä on oudossa suvantovaiheessa. Tuntuu, että tietää jossain määrin mitä on tulossa, mutta asian mittasuhteet ja työmäärä tulee varmasti ylittämään kaikki odotukset. Töissä voi keskittyä perushyvään suorittamiseen ja asioiden tarkkailuun. Tarkoitan perushyvällä, että ei tarvitse olla samaan aikaan miettimässä kolmea eri kouluprojektia muun työn ohella.

Itseni kohdalla arki valmennuskaupassa tuntuu välillä myös tuskalliselta. Tuskalliselta siinä, että omat ajatukset ja mieli on niin vahvasti jo fokusoitunut tulevaan ja miten haluaa asiat kaupallansa järjestää sekä muun muassa johtamiseen liittyviä asioita. Samaan aikaan olen töissä toisella, jolla on omat ajatukset kaupastaan, tavasta tehdä ja johtaa ja niitä tulee kunnioittaa. Tiettyjä asioita voi aina koittaa parantaa ja olenkin saanut paljon vapauksia ja tilaa miettiä asioita uusiksi. Tästä iso kiitos Hannu ja Mimmi Lehtiselle K-Supermarket Torpparinmäkeen.

Olen todennut, että harjoittelukaupan vaihtaminen harjoittelun aikana tulisi olla suorastaan edellytys. Ainakin omalla kohdalla siitä on ollut todella paljon hyötyä ja avartanut aj­­­attelua monen asian suhteen, etenkin kun tulen periaatteessa alan ulkopuolelta. Aloitin harjoitteluni K-Market Iso-Kapassa Tommilla ja Marilla josta jatkoin Kivistön K-Marketiin Hannulle ja Mimmille. Kivistössä pääsin onnekseni näkemään kaupanvaihtoprosessin kun heille tarjottiin Torpparinmäkeä. Kaikki paikat ovat opettaneet jotain uutta ja erilaista. Kauppiailla voi olla todella erilaiset tavat toimia, johtaa ja järjestää arki. Mikään tapa ei ole ehdottoman oikea, vaan jokainen pelaa omilla vahvuuksillaan ja menestykseen on yhtä monta polkua kuin on tekijöitä. Onnekseni olen saanut olla todella hyvissä paikoissa harjoittelemassa, joista kaikista on jäänyt reppuun paljon oppeja.

Kun kävi selväksi, että kesä tulee menemään odottelun merkeissä, ajattelin, että ajasta olisi otettava vielä täysi hyöty irti. Perheellämme on kesämökki Alavudella Etelä-Pohjanmaalla ja olen käynyt kesäisin aina fiilistelemässä paikallisen K-Supermarket Alavuden valikoimaa. Sukulaismiehen ideasta päätin kysyä, olisiko Alavuden kauppiaalla Olli Pehkosella käyttöä tällaiselle kesämiehelle. Päätös syntyi melko nopeasti ja Torpparinmäen urakka jäi lyhyeksi. Mietin, että edessä olisi aivan mahtava tilaisuus yhdistää mökkeily, Suomen kesä ja uuden oppiminen huippu supermarketissa, joka on palkittu ties kuinka monta kertaa alueensa parhaana supermarketina. Nyt on kaksi viikkoa takana mökkielämää ja hämmästelyä uudessa kaupassa. Vaihdon myötä olen huomannut positiivisena puolena myös sen, että kun on riittävän pitkään samassa paikassa alkaa hommaan sokeutua ja urautua. Ei osaa enää kyseenalaistaa asioita samalla tavalla kuin alussa ja oma tapa tehdä mukautuu ympäristöön. Nyt tuli hypättyä taas kylmään päätyyn ja katsotaan kesän ajan, miten mies kestää pohojalaasta koulua. Jo kahden viikon perusteella voin sanoa, että olen saanut taas lisää ajatuksia omaa kauppaa varten ja huomannut asioita joita ei aikaisemmissa paikoissa ole ollut.

Lopuksi vielä sananen oppimisesta, jota on tullut pohdittua matkan varrella. Oppiminen voi monesti pysähtyä mukavuuteen. Itselle voi olla vaikea myöntää, että kyllä tässä ja tässä asiassa voisi olla vielä parannettavaa. Oppiminen vaatii paljon nöyryyttä, kykyä kuunnella ja tehdä johtopäätöksiä. Oppimista voi tapahtua joka päivä ja joka hetki jos sille antaa mielessään tilaa. Kaikki mitä valmentajakauppias tai kollega tekee tai ei tee – miksi – mitä siitä seuraa – mikä vaikutus sillä on asiakkaille, työntekijöille, kaupan tulokselle tai kauppiaan/kollegan ajankäytölle?  Nämä pohdinnat pitävät mielen virkeänä ja antaa ajateltavaa, kun odotus omaan kauppaan tuntuu pitkälle eineshyllyjen välissä.

Arto Tuominen – Kesähessu, K-Supermarket Alavus

Sain toimia tarkalleen puolen vuoden ajan ns. monikauppiaana, kun vastuullani oli K-Citymarketin lisäksi pieni K-Market. Kauppapaikat olivat kokoluokaltaan täysin erilaisia, sillä toisen liikevaihto oli noin kymmenkertainen toiseen nähden. Kaupat kuitenkin sijaitsivat fyysisesti lähellä toisiaan muutaman sadan metrin päässä ja kaupoissa kävi paljon yhteisiä asiakkaita. Miten kahden täysin eri kokoluokassa olevan ruokakaupan johtaminen sujui?

Monikauppamalliin sisältyi omalla kohdallani joitain haasteita. Ensimmäinen haaste liittyi siihen, että kaupat olivat eri K-ruokakauppaketjuissa. Vaikka K-ruokakauppiuuden lainalaisuudet ovat samat yli ketjurajojen, on eri ketjuissa kuitenkin eroavaisuuksia. Kauppiaan tulee olla ainakin riittävän perillä molempien ketjujen ajankohtaisista asioista, esimerkiksi markkinoinnin ja tavarapelin suhteen. Sähköposti alkoikin nopeasti täyttyä molempien ketjujen asioista ja erilaisista kyselyistä. Lisäksi myyntimiehet lähettelivät toinen toistaan parempia tarjouksia sähköpostise ensin Citymarket- ja sitten K-Market-kauppiaiden sähköpostilistoille.

Toisen haasteen itselleni monikauppamallissa asetti kauppojen erilaiset mittasuhteet: välillä oli vaikea perustella itselleen, miksi käyttää työaikaa Marketin kehittämiseen, kun Citymarketissa liikevaihto oli melkein 10-kertainen. Myönnän, että oma työpanokseni K-Marketissa jäikin melko vähäiseksi (tosin, moniko Citymarket-kauppias löytää itsensä K-Marketin kassalta, minä löysin!). Tämä taas aiheutti itselleni välillä huonoa omaatuntoa, kun en mielestäni pystynyt luomaan marketissa ns. kauppiaslisäarvoa (kaikkea sitä, mitä yksittäinen K-kauppias pystyy omalla tekemisellään luomaan K-ryhmän ja ketjun yhteisen tekemisen päälle edesauttaakseen liiketoimintaansa).

Kaikesta huolimatta K-Marketin myynti, asiakasmäärät sekä asiakastyytyväisyyttä mittaava NPS-lukema saatiin hyvälle kehitykselle ja kaikki tämä tapahtui ilman, että kauppias edes juuri oli paikalla. Jälkeenpäin ajateltuna on helppo analysoida, ettei kauppiaslisäarvon luomiseen välttämättä tarvita kauppiasta fyysisesti paikalle. Päivittäisestä johtamisesta K-Marketissani vastasi myymäläpäällikkö, jolle olin antanut vapaudet johtaa kauppaa kuin omaansa. Ketjuohjatun myymälän kauppiaallistaminen vapautti myös myymäläpäällikön tietyistä kahleista ja kauppaa alettiin kehittää enemmän asiakaslähtöisesti. Tietyistä vanhoista toimintatavoista luovuttiin, mutta osa hyväksi todetuista SLK (Suomen Lähikauppa) -aikaisista toiminnoista säilytettiin. Kauppiaslisäarvoa syntyi ennen kaikkea johtamisen, viestinnän ja avoimen ilmapiirin kautta: työntekijät saivat vastuuta ja mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä yrittäjälähtöisiä ratkaisuja. Yhdessä myymäläpäällikön johdolla kaupan valikoimaa muokattiin vastaamaan enemmän kauppapaikan asiakaskuntaa.

Lisäksi työntekijöiden osaamista kehitettiin ja mm. työnkierron kautta he pääsivät tekemään vuoroja myös K-Citymarketin puolella. Parhaimmassa tapauksessa monikauppamallin toimipaikat ovatkin kauppiaalle tulosyksiköitä, jotka pyörivät itsenäisesti ja kannattavasti kauppiaan pienellä ohjauksella.

Tätä kirjoittaessani olen jo luopunut marketistani ja kauppapaikka on siirtynyt toisen kauppiaan ohjaksiin. Sain marketista kuitenkin tärkeää oppia ja kokemusta toimimisesta monikauppamallissa. Helppoa se ei ole ja kunnioitukseni monikauppamallissa toimivia kauppiaskollegoita kohtaan onkin korkealla. Uskon, että esimerkiksi 3-4 pienen marketin johtaminen on kokonaisuutena vähintään yhtä haastavaa kuin yksittäisen hypermarketin. Pärjääminen molemmissa  on mielestäni ennen kaikkea johtamiskysymys: tehtäviä ja vastuita on uskallettava delegoida henkilökunnalle ja heitä on rohkaistava tekemään itsenäisiä ratkaisuja.

Kauppiasvalmennus - matkalla kohti unelmaa

maija rautakorpi | 16.04.2018

Aloitin kauppiasvalmennukseni helmikuun lopulla 2018 ja nyt on hyvä hetki jakaa ajatuksia aloituksesta.

Alkuun hieman taustastani. Olen syntynyt kauppiasperheeseen, äitini toimi k-kauppiaana. Hyllyjen välissä kasvaneena, minulla on hyvä käsitys tulevasta yrittäjyydestä, mutta toisaalta vähäinen kokemusta aidosta tekemisestä. Yrittämiseen liittyvät asiat ja ennen kaikkea asenteet ovat olleet peruskasvatuksessa jo lapsuudesta.

Nuorempana tein myyjän töitä kaupassa ja myöhemmin avustavia hallinnollisia tehtäviä opiskelujen ohella, mutta varsinainen aikuisiän työkokemus on hankittu aivan muualta. Olin aluksi kuusi vuotta pankissa sijoitus- ja rahoitusneuvojana, jonka jälkeen pari vuotta kului ison rakennusliikkeen HR -tehtävissä työhyvinvoinnin parissa. Olen aina viihtynyt töissäni, mutta sisällä oli tunne että jotain tästä vielä puuttuu.. Ajatukset ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen; lapset ovat riittävän vanhoja, uudelle paikkakunnalle muuttohaaveet sekä koko perheen tuki ajatukselle – minä haluan ryhtyä kauppiaaksi!

Otin yhteyttä rekrytointipäällikköön ja halusin kuulla lisää valintaprosessista ja minun mahdollisuuksista, oma taustani huomioiden. Puhelun jälkeen tuntui, etteivät jalat koskettaneet enää maata, olin täysin myyty ja innoissani. Laitoin hakemuksen kauppiasvalmennukseen ja sitten se oli menoa! Haastattelut, testit ja valmennuspaikka tulivat vauhdilla. Onneksi minulla oli lyhyt irtisanomisaika vanhasta toimesta ja kun kerran kyyti oli tarjolla niin minähän hyppäsin mukaan.

Sain mielestäni erinomaisen harjoittelupaikan. Kauppias on sitoutunut valmennukseen. Keskustelu on avointa ja olemme käyneet läpi hallinnollisia perusperiaatteita, uuden lanseerausta sekä tietysti käytännön tehtäviä. Saan olla mukana suunnittelussa, ideoida ja kehittää toimintaa yhdessä kauppiaan kanssa. Henkilöstö on opettanut talon tavoille; fileoidaan kalaa, paistetaan pullaa, palvellaan asiakkaita ja nauretaan. Ensimmäisillä viikoilla olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa, mutta nyt on sisäänajo takana ja olen päässyt hyvään vauhtiin.

Valmennusta on nyt pari kuukautta takana ja hyvän pätkää edessä. Kauppias tukee ajatusta. On parempi harjoitella huolella, kun tuki ja neuvot ovat helposti saatavilla. Näin ollen kokemattomuutta ei tarvitse maksaa omasta pussista. Itsellä tunteet menevät vuoristorataa, toisinaan tuntuu, että olisin jo täysin valmis kauppiaaksi ja taas toisaalta huomaa, että vielä on paljon opittavaa. Vertaisin tätä ratsastamiseen aloittamiseen pitkän tauon jälkeen – ensimmäisen tunnin päätyttyä on voittajafiilis, kun laukannostoista lähtien kaikki sujui hienosti. Kuitenkin muutaman ratsastustunnin jälkeen huomaa, että tässä lajissa ei tule ikinä valmiiksi, sillä alla oleva lihakimpale voi päättää toisin milloin tahansa. Sama ajatus toimii muuttuvassa toimintaympäristössä ja markkinatilanteessa. Yhtä kaikki, jokaisen työpäivän jälkeen lähden hymyhuulilla kotiin ja tiedän tehneeni oikean valinnan, matka kohti omaa unelmaa on alkanut!

 

Herkkutoria avaamassa

Kristiina Kanervo | 21.02.2018

K-Supermarketin konseptiin kuuluu palvelutiski, jota me täällä herkkutoriksikin kutsumme. Aikoinaan lähtiessäni Supermarket-kokoluokan kauppaan kauppiaaksi, herkkutori oli minullekin uuden oppimisen paikka. Kauppiaan täytyy osata fileoida kala tai tietää, miten paras karjalanpaisti valmistetaan. Mielestäni kauppias, joka ei kykene töihin herkkutorilla tai esimerkiksi kassalla, ei voi johtaa toimintaa niin hyvin kuin käytännön työssä mukana oleva johtaja. Huonosti johdettu herkkutori voi viedä koko kaupan ja sitä myötä yrittäjän toimeentulon kankkulan kaivoon. Hyvin hoidettu herkkutori taas voi olla koko alueen tai jopa kaupungin ylpeys K-Supermarketissa. Uusien ruokaideoiden tulisi olla tuoreita ja raikkaita, valikoiman monipuolinen, tuotteiden laadukkaita lähituottajien tuotteita ja henkilökunnan ammattitaidon huippuluokkaa. Miten tämä tehdään? Ei ole helppoa!

Meillä Villilässä palvelutiski on ollut kiinni aloituksestani lähtien tähän asti sen takia, että halusin taata asiakkaille perusasioiden toimimisen eli tuoretta ja laadukasta tavaraa ja kunnolliset valikoimat joka osastolla ennen kuin lähdetään tuomaan lisäarvoa herkkutorilla. Kaikki prosessit perusasioista lähtien on käyty henkilökunnan kanssa läpi ja lopulta päätin, että herkkutori avataan kevään korvalla, kunhan ammattitaitoinen vetäjä löytyy. Ja löytyihän se, joten ei muuta kuin suunnittelemaan, miten homma aiotaan laittaa taas pyörimään. Yhtenä kirkkaana ajatuksena oli etsiä tutuista kaupoista ne, joiden herkkutorin toiminta on mielestäni huippua ja johonkin vastaavaan tulisi pyrkiä pienemmässä mittakaavassa (terveiset K-Supermarket Orimattilaan, jonka herkkutoria kannattaa käydä kauempaakin katsomassa). Itselläni on ollut selkeä visio siitä, että palvelusta myydään vain kalaa ja kesäisin myös grillattavaa, ja oli ilo huomata että uutena työporukkaamme tulleella pitkän linjan herkkutorimestarilla oli samat ajatukset. Meillä punaisena lankana on nyt ollut se, että mennään laatu (ei määrä) edellä. Asiakaskunta ympärillämme on vaativaa ja nyt ensimmäisenä avajaisviikonloppuna tuotevalikoimamme oli oikea - made on jo myyty loppuun, simpukoita mennyt hyvin ja kasvatettu taimen tehnyt kauppansa, samoin kuin erilaiset täytetyt savulohirullat. Perinteistä kirjolohifileetäkin on myyty, mutta se ei ole meidän valikoiman kuningas tällä hetkellä, vaan esimerkiksi kotimainen vaalea järvikala, edulliset muikut ja silakat sekä erilaiset jalostetut kalatuotteet. Nyt pitkän puristuksen jälkeen, kun herkkutori saatiin taas toimintaan, on mahtavaa kuulla asiakkailta, kuinka tuoretta kalaa on kauppaan kaivattu ja myös myynninkehityksessä on mukavan positiivinen vire.

Tässäkin projektissa tärkeimmät ovat olleet selkeä suunnitelma niin toimintatavoista kuin valikoimista ja hinnoittelusta, oikea rekrytointi, prosessien läpikäynti tilauksista omavalvontaan ja timanttina kaiken korkeimmalla: ammattitaitoinen asiakaspalvelu, joka saa asiakkaan palaamaan kerta toisensa jälkeen meille uudestaan. Ilman tyytyväistä asiakasta me emme ole yhtään mitään. 

Kuinka tähän tultiin

Hanna Gråhn | 16.02.2018

Yrittäjähenkisyys on periytynyt minulle jo äidinmaidosta. Isälläni ja äidilläni oli kummallakin oman alansa yritykset luotsattavinaan ollessani pieni ja kolmesta vanhemmasta sisaruksestani tuli kuin tulikin ansioituneita yrittäjiä. Minä kuitenkin innostuin ensimmäisenä päivittäistavarakaupan maailmasta. Se oli selvästi se minun juttu. Sosiaalinen ympäristö, hyvä meininki ja menevä ilmapiiri sopivat persoonalleni aika täsmällisesti. Mitä enemmän nyansseja - sen motivoituneemmaksi tulen. 

Kuinka sitten päädyin kauppiasuralleni, siinähän tarvittiin sisua, sinnikkyyttä ja kovaa opiskelua - sekä motivoitunut mieli, joka halajaa edelleen lisää. Jo yläastelaisena kävin siivoamassa terveysasemaa päivittäin ja ansaitsin taskurahani itse. Kevytmoottoripyörällä päräytettiin jalkapallotreeneistä suoraan töihin ja välillä takaisin toisen ikäluokan treeneihin. Siinä se yrittäjähenkisyys kasvoi oman tekemisen kautta. Jalkapallossa toimin kapteenina, mikä luotsasi minua jo nuorena toimimaan tiiminä ja huomioimaan jokaisen yksilönä. Vahvuuksiini onkin muodostunut vahvasti henkilöstöjohtaminen.

Lukion ohella kävin yötöissä siivoamassa lentokoneita öisin. Siellä jo parin viikon jälkeen pyydettiin minua ryhmänjohtajaksi ja ajamaan lentokentän sisäinen ajokortti. Siinä sitä sitten sai jo vastuuta ja ihmisiä johdettavakseen. Tietenkään yötyö ja lukio yhdistettynä ei ollut paras mahdollinen kombo, joten oli löydettävä jotain aivan muuta. Vaikka kokemusta minulle elämän aikana oli jo karttunut aika lailla ennen yrittäjyyttä, olen kuitenkin huomannut, että vaikka kuinka olisi kokemusta ja koulutusta, ei se kata kaikkia yllätyksiä, joita urasi aikana eteesi tupsahtaa. Tulee myös oivaltaa ettemme koskaan ole valmiita tai täydellisiä, vaan joka päivä tuo uudet haasteet ja mahdollisuudet. Tämän kun sisäistää on mahdollisuudet elämässä ja yrittäjyydessä rajattomat.

Kaupan alan kokemusta minulla ehti kertymään ennen kauppiasuraa 18 vuotta Helsingissä K-Supermarket Hertassa jossa toimin suurimman osan juusto- ja maito-osaston päällikkönä. Tietenkin lukiolaistyttönä kolusin kaikki kaupan osastot kauttaaltaan läpi. Se oli hyvä koulu se. Siinä tuli tutuiksi kaikki kaupan alan osa-alueet ja niiden sisällöt, mahdollisuudet ja kompastuskivet. Eri osastoille pääsi viikon eri päivinä ja kassalla sai tällainen supersosiaalinen tyyppi kuin minä loistaa. Siellä ostotapahtuman yhteydessä saa konkreettisesti levitettyä positiivisuutta. Koenkin, että juurikin kassa on se kauppojemme tärkeimpien työtehtävien joukossa väheksymättä muita. Kassalla saat omalla tekemisellä ja positiivisuudella sen tärkeimmän aikaan, tyytyväisen ja hyvillä mielin poistuvan asiakkaan. Vaikka suosikkituote olisi jäänyt saamatta, mihin emme tietenkään pyri, mutta olemme kuitenkin ihmisiä emme velhoja tilatessamme tuotteita joten tiedoksi, että tämäkin skenaario on tahatonta - silti aivan mahdollista. Ja näin vastaan tulee asiakaskierron viimeinen oljenkorsi: tuo palvelualtis kassahenkilö, joka omalla osaamisellaan saa epäkohdat unohtumaan asiakkaalla ja näin on taas luotu positiivinen asiakaskokemus ja tämän kokemuksen omaavana, haluaa hän varmasti palata uudelleen ostopaikkaan, joka yrittäjän näkökulmasta onkin se tärkein juttu. Tähän minä ainakin pyrin itse päivittäisessä tekemisessä. Ylittämään asiakkaan odotukset ja vielä vähän enemmänkin!

Työn ohella opiskelin K-instituutissa myyjän ammattitutkinnon ja esimiehen erikoisammattitutkinnon josta luontainen siirtymä oli Keskon kauppiasvalmennus joka suoritin K-Supermarket Hertassa mahtavan kasvattajakauppiaan Markus Ranteen luotsaamana. Kasvattajakauppiaan roolia on tärkein koko kauppiasvalmennusta ja onkin hyvä tarkastella koulutuksen alussa, että koet saavasi tarvittavat tiedot ja taidot tulevaisuuteesi. Jos et pääse tarkastelemaan oikeita lukuja ja raportteja on urasi alku vaiheessa vieläkin vaikeampaa. Varmista siis, että pääset harjoittelukauppasi toimintaan kiinni täysvaltaisesti se antaa sinulle tarvittavat eväät onnistumiseen ja ennen kaikkea itsevarmuutta. Muista aina luottaa itseesi ja myönnä virhearviot. Virhearvioita tulee, se on varma, mutta niistä opitaan ja ollaan taas yksi asia viisaampia.

Vuosien varrella olen ollut mukana Keskon projekteissa kuten kehittämässä tavarapeliä ja pakkausmateriaaleja. Ilo on ollut myös olla auttamassa tavarantoimittajia yhteisissä projekteissa.

Olenkin erittäin kiitollinen, että olen päässyt moneen mukaan sillä tällä hetkellä kaikkien tapaamieni tavarantoimittajien, yhteyshenkilöiden ja keskolaisten puhelinnumerot ovat kallisarvoisia arkea pyörittäessä. Ja mikä tärkeintä: kauppiaiden oma tukiverkosto. Yhteen hiileen puhalletaan ja aina saat apua kun pyydät. Ja sen voin vakuuttaa apua tulet varmasti jossain vaiheessa tarvitsemaan. Omakohtainen kokemus on, että saa olla kiitollinen auttavaisista ihmisistä ympärillään. Ystäväpiirissäni on eri alojen yrittäjiä ja olen huomannut kuinka kallisarvoista ketjun tekeminen ja tuki uraansa aloittaville kauppiaille on. Tieto jonka koulutuksesta saat ja opintojen jälkeen on kallisarvoista. Yleensä negatiiviset asiat puhututtavat, mutta kyllä ketjun tekeminen, hintojen tarkastelu, analysointi ja markkinointi ovat suuri apu hektisen arjen keskellä.

No sitten se kauan odotettu soitto sitten tulla tupsahti, Kauppapaikkana K-Market Mellunmäki Helsingissä.

Kauppapaikka oli täydellinen meille sillä asumme itse alueella ja yhdistysten yhteyshenkilöt olivat jo lasten harrastuksien kautta tuttuja. Lasten koulut pysyivät samana ja tukiverkosto oli lähellä. Tukiverkosto onkin ollut kallisarvoista yrittäjyyden alkumetreillä ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Täytyykin tässä joku päivä viedä mummot syömään ja hemmotteluun kiitokseksi. Kauppapaikka sijaitsee Mellunmäessä Itäväylän ja Mellunmäentien risteyksessä. Voisi sanoa, että lintukodossa saamme siellä asustaa sillä ympärillä ei ole ravintoloita eikä pahemmin kauppojakaan. Lähin kauppa sijaitsee parin kilometrin päässä metroasemalla, jossa hulinaa sitten riittääkin. Kuten joku fiksu on sanonut - tunne alueesi ja asiakkaasi. Kuuntele ja toimi. Ja mikä tärkeintä: kerro asiakkaille, kuinka heitä on kuunneltu. Tähän saimme siis hieman etumatkaa alueen ja asiakkaiden ollessa tuttuja.

Kauppapaikka oli entinen lähikauppa Siwa, joka toimi 24h. Tämä aukiolo teetti jo töitä ennen kauppapaikan vastaanottoa sen kannattavuuden laskemisessa. Yötunnit eivät olleet laskennallisesti kannattavia ja näin siitä luovuttiin numeroiden perusteella heti kättelyssä. Ikävämpäähän oli se, että aukiolojen muutos ja kauppiaspariskunnan työpanos tarkoitti kuuden ihmisen irtisanomista. Joten hetkellisestä ilon ja onnen tunteesta hypättiin sitten ahdistaviin ja ihmisten elämiin vaikuttaviin ikäviin asioihin. Ja voin luvata, ettei mikään elämän koulu valmistele sinua irtisanomaan heti kättelyssä ihmisiä ja luomaan heidän elämäänsä kaaosta. Se epätietoisuus ja pelkotila, joka henkilöstössä vallitsi sinne saapuessa, oli käsin kosketeltavissa. He kyllä tiedostivat, ettei yöaukioloa jatkettaisi ja mitä se heille tarkoittaisi. Päätökset olivat tehtävä nopeasti vailla tietoa henkilöiden historiaa.  Ikävästä alusta selvittiin ja kiitoksen sanan haluankin sanoa irtisanotuille, joista jokainen teki työnsä kunnialla loppuun ja hienolla asenteella. Kauppapaikka oli siisti ja valoisa. Kaupan henkilökunta reipas ja motivoitunut. Täytyy sanoa, että saa kyllä olla onnekas, että sattui niin hyvä tiimi johdettavaksi. Näimme mieheni Eeron kanssa kaupassa potentiaalia. Meidän molempien vahvuudet yhdistettynä ja hurja usko omaan tekemiseen vahvistivat päätöstä, että tässä se nyt oli kauppapaikka josta uramme tulisimme aloittamaan.  Lisäksi merkit olivat kyllä jo ilmassa budjettia laatiessamme. Olenhan syntynyt 3.3 ja kauppapaikan tunnuksemmehan on L333, jos tiedätte mitä tarkoitan.

29.5.2017 sitä sitten aloitettiin ja puolisen vuotta jo takana. Miten se aika juokseekin niin nopeasti? Varmasti siksi, kun on niin mukavaa ja nauttii työstä, jota saa tehdä. Helppoahan tämä ei ole ollut, kaikkea on sattunut ja tapahtunut, mutta on se silti ah, niin antoisaa 😊

Nyt on hyvä aika lähteä K-kauppiaaksi!

Matti Vornanen | 01.02.2018

Olen tavannut ja haastatellut parin viime vuoden aikana yli 200 henkilöä, jotka ovat lähettäneet hakemuksensa Keskon ruokakauppiasvalmennukseen tavoitteenaan K-kauppiasura. Tämä määrä on moninkertainen verrattuna tilanteeseen muutama vuosi sitten.

Mitä on tapahtunut?

Ensinnäkin Keskossa puhaltavat uudet tuulet. Esiinnymme ulospäin entistä avoimemmin, uskottavammin ja sitä myötä myös kiinnostavammin. Vahvasti esiin tuomamme ajatus siitä, että jokainen kauppa on erilainen mielletään ihan oikein niin, että jokainen kauppiaskin voi olla erilainen. Tämän taas on selvästi madaltanut kynnystä hakea mukaan kauppiasvalmennukseen myös K-ryhmän ulkopuolelta.

Toiseksi - Suomen Lähikauppa Oy:n liiketoiminnan ostaminen verkostoineen suorastaan räjäytti mielenkiinnon kauppiasyrittäjyyttä kohtaan.

Kolmanneksi – perinteisen kauppiasmallin rinnalle tullut mahdollisuus toimia usean vaikkapa pienemmänkin kauppapaikan ”nippukauppiaana” on koettu olevan joissain tapauksissa itselle luontevampi yrittäjärooli kuin perinteinen yksi kauppias yhdessä kaupassa.

Ja vielä neljänneksi – valitsemamme erilaistumiseen ja kauppiaan tuottamaan lisäarvoon perustuva strategia ja sen tinkimätön toteutus on johtanut myös kilpailullisesti hyvään tulokseen – kauppiaskentässä usko tulevaisuuteen on tällä hetkellä vahvempi kuin muistan sen pitkään, pitkään aikaan olleen! K-kauppiasliiton puheenjohtajan kauppias Toni Pokelan sanoin ”K-kauppiailla on entistä enemmän liikkumatilaa”.

Virkistynyt kysyntä tuo meille yrittäjiä rekrytoiville tietysti lisää valinnanvaraa. Se taas tarkoittaa, että kauppiasvalmennukseen lähtevien osaamisen ja kokemuksen taso nousee koko ajan. Kyse ei ole kuitenkaan pelkistä faktoista vaan myös inhimillisestä puolesta - ihmisestä ja persoonasta. Jokainen hakija on tekemässä elämässään isoa ja merkittävää päätöstä, joka vaikuttaa kaikkeen - myös parisuhteeseen ja perheyhteisöön. Tämän vuoksi tunnemme suurta vastuuta varmistaa, että  päätöksen teolle on oikeat perusteet ja odotukset K-kauppiasyrittäjyydeltä ovat realistiset. Kollega Heikki Mustila on omassa blogikirjoituksessaan viime joulukuulta kuvannut hienosti hakijoita, kauppoja, kauppiasmalleja ja valinnan perusteita.

Vaikka hakemuksia kauppiasuralle tulee meille edelleen runsaasti ovat alueelliset erot kuitenkin merkittävät. Muun muassa pääkaupunkiseudulle haluavista hakijoista on tällä hetkellä  ylitarjontaa jolloin hyviäkin tyyppejä jää valitsematta. Toisaalta esim. Kaakkois-Suomen alueelta ei luontaista hakijaruuhkaa ole – jos satutkin lukemaan tämän ja haluat toimia siellä päin kauppiaana ole ihmeessä aktiivinen. 

Muualla Suomessa tällä hetkellä erityistarvetta on Satakunnan ja Pohjanmaan alueilla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa varsinkin isojen asutuskeskusten ulkopuolella. Mutta homma pyörii vauhdilla koko ajan ja uusia kauppiaita tarvitaan tasaisesti ympäri maatamme.

Moni ei muuten ole varmasti mieltänyt, että myös uuden hienon Neste K-konseptin kauppiasyrittäjäksi haetaan ja tullaan tätä samaa kautta…

 

Uusi kauppapaikka ja vanhan luovutus

Kristiina Kanervo | 23.01.2018

Marraskuussa otin vastaan uuden kaupan ja lähdin urallani ensimmäisen kerran haasteeseen josta en ollut itsekään varma, kauppapaikkaan jossa oli yhtäkkiä Suomen huonoin maine ja kauppakaan ei käynyt. Aikataulu oli tiukka ja kaikki asiat tipahtivat eteen todella pienillä varoitusajoilla. No, miten tästä selvitään? Kokemuksella!

K-Supermarket Okeroisissa olin kolmen vuoden aikana tottunut siihen, että isossa kaupassa asiat toimivat tietyllä tavalla kun on kerran laittanut homman pyörimään. Työntekijät osaavat hommansa, kauppiaan rooli on lähinnä johtaa päivittäistä tekemistä ja olla apuna tarvittaessa tuuraamassa osastoilla sekä hoitaa henkilöstöjohtamiseen liittyvät asiat. Olin onnekas kun myymäläpäällikköni pääsi kauppiasvalmennukseen ja sitä myötä osaaminen alkoi hänelläkin olemaan sillä tasolla, että supermarketin päivittäisen toiminnan pyörittäminen sujui ilman neuvomista. Uusimmissa taustaohjelmistoissa hän sai jo neuvoa minua, joka olin äitiysloman myötä tipahtanut kehityksen kelkasta opettelemaan taas asioita uudestaan!

Kauppiasvalmennettava on kauppiaalle muutenkin monella tapaa kullan arvoinen, koska aidosti asiasta kiinnostuneen ihmisen tuki arjen aherruksessa on valtavan suuri. Toki myymäläpäällikköni oli minulle muutenkin tärkeä tuki, olemme aloittaneet yhteisen tien jo yhdeksän vuotta sitten ensimmäisessä kauppapaikassani ja vuosien mittaan osaaminen on kasvanut harjoittelijasta kauppiaskokelaaksi. Kauppiasharjoittelijoita voi tulla kauppaan erilaisilla taustoilla, mutta kun valmennus alkaa lähentymään loppuaan täytyy myös harjoittelijalla itsellään olla tunne siitä, että näihin asioihin minä pystyn ja kykenen- vastoinkäymisiä tai kiirettä- näistä selvitään!

Kun tuli tieto, että lähtisin ottamaan vastaan uutta kauppapaikkaa Tampereelta, kauppiasharjoittelijani Lahdessa sai hoitaa lähes kaikki käytännön asiat vanhassa kauppapaikassa yhteistyössä uuden tulevan kauppiaan kanssa (joka sattumalta myös oli entinen kauppiasharjoittelijani) ja kaikki sujui hienosti. Ihminen kasvaa työtehtäviinsä. Näin on myös kauppiastyössä, koska kukaan ei ole valmis ensimmäisenä kauppiaspäivänä eikä kymmenen vuotta sen jälkeenkään.

No, miten kävi uuden kauppapaikan kanssa? Huippunopean kauppiasvaihdon jälkeen täällä ollaan ja asiakkaat ovat ottaneet meidät aivan upeasti vastaan, koskaan en ole saanut näin hyvää vastaanottoa alueen asukkailta ja henkilökunnalta kuin Villilään tullessani. Haasteena on nyt uudistaa kauppa vastaamaan asiakkaiden tarpeita ja tuoda uusia raikkaita tuulia tekemiseen, mutta tämä on se asia, jonka jo vuosien kokemuksella osaan ja teemme asian eteen täällä kaikkemme!

K-ruokakauppiasvalmennus ennen ja nyt

Mari Vieno | 09.01.2018

K-ryhmän ensimmäinen vähittäiskauppiaskurssi alkoi lokakuussa 1951 vähittäiskauppiasopistossa. Opiston rehtorina toimi ekonomi Ahti K. Vuorensola, joka oli myös Mannerheim-ristin ritari. Samaisena vuonna perustettiin Ammattikasvatussäätiö, jonka tarkoituksena oli tukea sekä alan ammattikasvatus- ja valistustyötä että lahjakkaiden vähävaraisten oppilaiden opiskelua. Ammattikasvatussäätiö on edelleen toiminnassa.

Vuonna 1952 valmistuneet K-kauppiaat

 

Vähittäiskauppiasopistossa opetus jakaantui pitkäkestoiseen opistolinjaan ja lyhytkestoiseen kurssilinjaan. Vähittäiskauppiaskurssi kuului nimestään huolimatta pitkäkestoiseen opistolinjaan ja se oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli oma kauppa tai jotka suunnittelivat sellaisen perustamista. Opetuksen toivottiin houkuttelevan kauppiaiden lapsia, joista tulisi vanhempiensa ammatin jatkajia. Kurssi kesti kahdeksan kuukautta ja se sisälsi kauppaopin, kauppaoikeuden, kauppalaskennon, kirjanpidon, vähittäiskaupan liikkeenhoidon ja mainonnan sekä vapaasti valitun erikoiskauppa-alan tavaraopin osiot. Ensimmäinen kurssi saatiin päätökseen toukokuussa 1952 ja sen suorittu 28 oppilasta. Päästötodistusten jako oli Siikajärvellä.

 

Kuluneiden kahden vuoden aikana olemme tehneet historiaa siinä mielessä, että kauppiasvalmennukseen on sekä hakeutunut että siitä valmistunut ennätyksellinen määrä uusia kauppiaita. Kun Suomen Lähikaupan ja sen noin 600 myymälän verkoston osto hyväksyttiin huhtikuussa 2016, saimme yhden kuukauden aikana saman verran hakemuksia kauppiasvalmennukseen kuin aiemmin koko vuoden aikana. Tästä kuukaudesta alkoi iso muutos, jonka myötä olemme valinneet ja valmentaneet lähes tuplamäärän kauppiasharjoittelijoita aiempaan verrattuna. Valmennusten määrän lisäys pakotti meidät tarkastelemaan toimintaamme ja valmennustamme kriittisesti, ja kehittämään siitä entistä tehokkaamman.

Nykyään keskitymme valmennuksella niihin kriittisiin osaamisiin, joiden avulla kauppias kykenee toimimaan yrittäjänä siten, että hän osaa räätälöidä kauppansa paikallisen asiakaskysynnän mukaisesti. Kaukana on monessakin mielessä ne ajat, kun vähittäiskauppiaskurssilaiset istuivat opiston luokassa viikkoja lähiopetuksessa. Nykyisin valmennus koostuu kolmesta osa-alueesta: kauppiasharjoittelusta kasvattajakauppiaan ohjauksessa kaupassa, valmennuksesta verkko-oppimisympäristössä ja lähiopiskelusta. Harjoittelijoiden ohjaus tapahtuu yhä enemmän sähköisiä välineitä hyödyntäen – esimerkiksi valmennuspalavereita käydään osittain Skypellä tai videoneuvotteluina ja harjoittelijat saavat palautetta opinnoistaan suoraan verkkoon oppimisalustalle, joka toimii myös mobiilissa. Ennen verkostoituminen edellytti kohtaamisia face-to-face, nykyisin voidaan yhtä hyvin kohdata ja vaihtaa kokemuksia valmennettavien kesken suljetuissa some-ryhmissä kuten Facebook- ja Whatsapp-ryhmissä. Lähiopiskelukaan ei tapahdu luokkahuoneessa passiivisesti kuunnellen vaan ryhmätöiden parissa, itse havainnoiden ja keskustellen, monesti kouluttajiakin haastaen. Valmennettavat jakavat keskenään hyviä käytäntöjä ja vinkkejä, jolloin kouluttajista tulee parhaimmillaan vain keskustelun ohjaajia. Luokassa ei ole enää vain yhtä opettajaa, vaan muilta oppiminen ja kokemusten jakaminen tekee jokaisesta osallistujasta omalla tavallaan opettajan. Valmennuspalaverit puolestaan ovat kahdensuuntaisia sparraushetkiä, jolloin me kouluttajat saamme valmennukseen paljon hyviä näkökulmia valmennettaviltamme ja ennen kaikkea, pysymme kaupan arjessa tiukasti kiinni. Samalla pyrimme omalta osaltamme antamaan valmennettaville hyviä kasvun eväitä kauppiaan työhön.

Kauppiasvalmennus tänään sisältää paljon samoja elementtejä kuin 1950-luvulla. Nykyään valmennuksella kuitenkin korostuvat sellaiset aiheet, joista ei vielä 50-luvulla puhuttu. Näitä ovat esimerkiksi johtajuus, oma hyvinvointi ja jaksaminen sekä jatkuva itsensä kehittäminen. Aiemmin K-ruokakauppias ”antoi kaupalleen kasvot”. Hänet tapasikin usein kaupan hyllyjen välissä tai palvelutiskillä. Nyt samalla kauppiaalla voi olla viisikin eri kauppapaikkaa, eikä kauppias voi olla joka kaupassa samaan aikaan. Tällöin kauppiaan osaamisissa korostuu johtaminen sekä siihen liittyvä henkilökunnan motivointi ja sitouttaminen. Kauppias suunnittelee, visioi, organisoi ja johtaa. Tällaisen modernin kauppiaan yksi tärkeimmistä tehtävistä on viestiä suunnittelemansa suuntaviivat omalle henkilökunnalleen niin, että henkilökunta pystyy näitä suuntaviivoja toteuttamaan konkreettisesti asiakaskohtaamisissa. Edelleen kauppiaan pitää pystyä suoriutumaan myös kaupan päivittäisistä töistä, mutta yhtä kauppaa kohden siihen on entistä vähemmän aikaa. Tulevat vuodet näyttävät, kuinka hyvin olemme onnistuneet uusia kauppiaitamme tähän valmentamaan.

Sekin on muuttunut, ettei valmennukseen enää hakeudu vain kauppiaiden lapsia tai kauppiassuvun jäseniä. Puolet valmennukseen valituista tulevat K-kaupan maailmasta, sillä kauppiaan ura on luontainen jatko monen osastonhoitajan uralle. Nykyisinkin käy usein niin, että kauppiassuvussa kasvanut elää ja hengittää niin vahvasti kauppiuutta, että seuraa oman vanhempansa esimerkkiä ja pyrkii valmennukseen ennemmin tai myöhemmin jatkaakseen sukunsa perinteitä. Noin puolella valmennettavista on jotain muuta kuin päivittäistavarakaupan kokemusta, josta on kauppiasuralla hyötyä. Uutta osaamista ja vanhoja perinteitä yhdistyy siis hyvässä suhteessa.

Koulutuspäällikkönä pääsen seuraamaan lähietäisyydeltä valmennettavien kehittymistä kauppiasvalmennuksen aikana. Samalla saan arvokasta tietoa siitä, missä valmennuksen osa-alueilla valmennettavilla on eniten haasteita ja miltä osin valmennus vaatii kehittämistä edelleen, jos harjoitustehtäville määritetyt tavoitteet eivät täyty. Näen tätä kehittymistä vaikkapa tehtäväpalautusten yhteydessä esimerkiksi siinä, miten henkilön ajattelu kehittyy kauppiaalliseen suuntaan. Näen sitä paneutumisena harjoitustehtäviin, innokkuutena oppimiseen, itsensä kehittämiseen ja haastamiseen, haluna ymmärtää yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, periksiantamattomuutena ja ahkerana työskentelynä omien unelmien eteen. Se on uskoa itseen ja omaan tekemiseen - uskoa siihen, että on oikealla tiellä. Työssäni minua ilahduttaakin eniten juuri ne kauppiasvalmennettavien tarinat, jotka eivät ole välttämättä sieltä helpoimmasta päästä, mutta joista huokuu niin kova tekemisen palo, että se voittaa kaikki vastoinkäymiset. Jokaisen päätöstilaisuuden koittaessa tunnen suurta haikeutta lähettäessäni nämä valmennettavat suureen maailmaan, mutta yhtä lailla tunnen suurta ylpeyttä siitä, miten haastavan polun he ovat läpäisseet. Jokaisella heistä on hyvät eväät pakattuna reppuun kauppiuuden retkellä.

Viime vuoden marraskuussa juhlimme kauppiasvalmennuksen nro 177 päätöstilaisuutta Kalastajatorpalla. Todistuksia valmennuksesta jaettiin yhteensä 30 kappaletta. Valmistuneet ovat allekirjoittaneen vinkkelistä katsottuna ainakin rohkeita, ahkeria, innokkaita, osaavia, idearikkaita ja yritteliäitä asiakaspalvelijoita, jotka varmasti tekevät kaikkensa, jotta kaupassa olisi kiva käydä.  Päätöstilaisuus 112017 valmistuneet K-kauppiaat                                                                                                                                                                           Tekstin lähteenä on käytetty teosta K100 K-Kauppiasliitto 1912-2012 (Kariston Kirjapaino 2012, Seppo Tamminen, Antti Parpola)

Viimeisimmät postaukset
Matkalla kohti unelmaa
16.04.2018 11:44
Herkkutoria avaamassa
21.02.2018 14:34
Blogiarkisto
Takaisin ylös