Kasvattajakauppias, lupa valmentaa

Heikki Mustila | 11.10.2018

Olen osallistunut työurani aikana moniin työhöni liittyviin koulutuksiin ja valmennuksiin. Näissä koulutuksissa olen saanut oppimiseen ja uusien taitojen omaksumiseen monia neuvoja. Olen vakuuttunut, että ne kaikki ovat olleet hyviä ja hyödyllisiä. Oppimisen onnen olen kokenut soveltaessani opittua työhöni. On monia tapoja opettaa ja siirtää osaamista. Mikä tavoista on tehokkain, riippuu oppijan tavoista omaksua uutta.

Valmentajan tulisi huomioida oppijan luontainen oppimistyyli valmentaessaan. Auditiivinen oppii kuuntelemalla, kun taas visuaaliset oppivat näkemällä. Kinesteettisesti oppivat itse kokien ja taktiiliset oppijat ovat vastaanottavaisimpia silloin, kun saavat tehdä käsin asioita, jotka auttavat keskittymisessä esimerkiksi kuunteluun. Tämän tyylin voi tunnistaa esimerkiksi muistiinpanojen teksteistä, jotka on koristeltu kuvioin. On myös syytä huomata, että uuden oppimista tuottaa oman mukavuusalueensa ulkopuolelle meneminen. Uusien ja outojen asioiden kohtaaminen ja niistä koituva mahdollinen jännitteisyys, luo kasvualustan oppimiselle.

K-Ruokakauppiasvalmennukseen valitut henkilöt ovat taustoiltaan hyvin erilaisia. Suurin yksittäinen valmennettavien ryhmä tulee K-ruokakaupoista, mutta lähes puolet kaupan- ja ruoka-alan ulkopuolelta. Valmennettavien oppimistulokset valmennuksessa ovat olleet hyvällä tasolla. Onnistuminen koostuu monista osatekijöistä. Kauppiasvalmennuksessa tärkeää on valmennettavan vahva motivaatio ja kyky omaksua uutta, sekä laadukas kasvattajakauppiaan mahdollistama valmennus kauppiasharjoittelussa.

K-ruokakauppiasvalmennus sisältää luontaisesti kaikille oppimistyyleille osuvaa opetusta/valmennusta. Se koostuu kolmesta osa-alueesta. Näitä ovat opinnot käytäntöjä kuvaavissa verkko-opinnoissa, lähijaksojen asiantuntija puheenvuorot ja harjoitukset, sekä kaupassa tehtävä harjoittelu kasvattajakauppiaan ohjauksessa. Kaupassa suoritettu harjoittelu kasvattajakauppiaan ohjauksessa ja opissa on keskeisin ja tärkein osa valmennusta. Tämän ovat osoittaneet ne sadat kauppiasvalmennettavat, jotka ovat olleet oppimassa K-kauppiasvalmennuksessa kauppiaan ammatin taitoja.

Kasvattajakauppiuus on vastuullinen tehtävä. Valmennettavat odottavat kasvattajakauppiaalta pätevyyttä mutta myös kärsivällisyyttä ja huumorintajua sekä kiireetöntä oman aikansa antamista kauppiasvalmennettavalle. Hyvä valmentaminen on välittämistä ja aitoa kiinnostusta valmennettavaa kohtaan. Kasvattajakauppiaan tehtävänä on valmentaa ja siirtää osaamistaan kauppiasvalmennettavalle. Kasvattajakauppiaan tulee tukea valmennettavaa harjoitustehtävien teossa, kaupan toimiessa työstön alustana. Kauppiasharjoittelun ja oppimisen edellytyksenä on kasvattajakauppiaan ja kauppiasvalmennettavan kyky ja halu toimia kauppiasvalmennukseen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi yhdessä. Näin ollen vuorovaikutustaidot ovat kauppiasvalmennuksessa tärkeä työkalu sekä kasvattajakauppiaalle että kauppiasharjoittelijalle. Valinnassa kauppiasvalmennukseen on huomioitu ehdokkaan kyky omaksua uusia asioita ja ottaa vastaan opetusta. Valmentamisen ilmapiirin tulee olla positiivinen, jossa vallitsee molemmin puoleinen luottamus. Hyvä valmentaja huomioi valmennettavan aiemman kokemuksen kuten myös kokemattomuuden. Valmentaja räätälöi menetelmänsä sen mukaan, kuinka valmennettavan on luontaisinta oppia. Kun perusasiat ovat opittu, hyvä valmentaja keskittyy valmennettavan vahvuuksien kehittämiseen ja kehittämiskohteiden vahvistamiseen. Edustan sitä liittoa, joka puhuu vahvuuksien kehittämisen puolesta. Olisi resurssien tuhlaamista, jos ei vahvuuksia hyödyntäisi ja kehittäisi niitä edelleen. 

Kauppiasvalmennettava on motivoitunut oppimaan uutta ja hänen tulee olla valmis näkemään vaivaa valmennuksen harjoitustehtävien suorittamiseksi oppiakseen kaikki kaupan ja kauppiaan työt. Useita kauppiasvalmennuksen harjoitustehtäviä voidaan hyödyntää harjoittelukaupan toiminnan kehittämiseen ja ne tuottavat näin merkittävää lisäarvoa kasvattajakauppiaan liiketoimintaan.

Kauppiasharjoittelua määrittelee sopimus, jossa määritellään valmennettavan ja kasvattajakauppiaan oikeudet ja velvollisuudet sekä aikataulu, milloin pitäisi olla valmista. Kauppiaaksi valmentaudutaan työssä oppien, jossa kasvattajakauppiaalla on merkittävä vastuu. Kauppiasvalmennuksen tavoite on kunnianhimoinen. Hyväksytysti suoritetun valmennuksen jälkeen valmennettava on oppinut uuden ammatin ja hän voi aloittaa oman kauppiasyrittäjäuransa.

Kasvattajakauppiaan neljä pointtia

  • Innosta ja saata kauppiasharjoittelija tietojen ja taitojen lähteille

  • Edistä oppimisen ilmapiiriä

  • Löytämisen riemu on mainiota polttoainetta oppimiselle

  • Tavoitteenmukainen ja onnistunut valmennus tuottaa kasvattajakauppiaalle ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää omaa osaamista sekä omaa kauppaliiketoimintaa

     

Kauppiasvalmennusta on nyt takana useampi kuukausi. Olen päässyt kaupassa tutustumaan eri osastojen päivittäiseen arkeen ja nyt alkaa olemaan hyvä käsitys siitä, mitä päivittäinen tekeminen on. Kesälomakausi on tuonut mahdollisuuden päästä tuuraamaan osastonhoitajia ja tämä jos mikä on parasta oppia käytännön tekemiseen.

Osana opiskelua valmennukseen kuuluvat lähijaksot. Minulla näitä on nyt takana kaksi ja muutama vielä edessä. Pari viikkoa ennen lähijakson alkua tuli palauttaa ennakkotehtävät, jotka oleellisesti liittyvät jaksolla käytäviin aiheisiin. Näin asioihin ja aiheisiin tulee perehdyttyä etukäteen ja myös lähijakson luennoilta saa paljon enemmän irti. Ajatuksia aiheista on muodostunut jo etukäteen ja mahdollisiin kysymyksiin saa vastauksia. Luennoille on jo itselle olemassa omat odotusarvot, motivaatio aktiiviseen osallistumiseen valmis ja esityksistä saimmekin aikaan hyviä keskusteluja asiantuntijan ollessa paikalla.

Itselle ehdottomasti mielenkiintoisimpia aiheita olivat DISC-analyysi, lakimiehen luento työsuhdeasioista, riskienhallinta sekä kauppiaan puheenvuoro. DISC-analyysin pohjalta sai hyviä työkaluja itsensä kehittämiseen sekä työkaluja tulevaan esimiestyöhön. Tätä ajatusmaailmaa on ollut mielenkiintoista peilata harjoittelupaikan työyhteisöön ja tunnistaa erilaisia ihmistyyppejä. Asian esittämistyylillä erilaisille persoonille on iso merkitys, jotta päästään haluttuun lopputulokseen eikä tahtomattaan aiheuta päinvastaista reaktiota. Työsuhdeasiat ja riskienhallinta -luennot pitivät sisällään paljon käytännön esimerkkejä sekä aitoja tilanteita joihin varmasti jokainen kauppias törmää jossain vaiheessa työuraansa. Tilanteet ovat yleensä myös yllättäviä ja niihin tulee osata reagoida heti eikä vasta huomenna.

Lähijakson anti on hyvä pohjatieto tulevaisuuteen eikä jokaista asiaa tarvitse oppia kantapään kautta. Kauppiaan puheenvuoro elävästä elämästä sekä oman uran kehityksestä oli äärimmäisen innostava. Ennen kaikkea tämä puheenvuoro mursi monta lukkoa omalta kohdalta monikauppamallista. Aiemmin olen ehkä vieroksunut ajatusta, mutta tätä nykyä pidän vaihtoehtoa äärimmäisen mielenkiintoisena.

Yksi lähijakson parhaita puolia on tutustuminen muihin tuleviin kauppiaisiin. Ennen ensimmäistä valmennusjaksoa koin jännitystä, minkälainen ryhmä meitä on ja kuinka päivät kuluvat täysin uusien ihmisten kanssa. Tämän asian kohdalla koin erittäin positiivisen yllätyksen. Siitä huolimatta, että jokaisella on oma taustansa ja lähtökohdat voivat olla hyvinkin erilaisia, jotain samaa meissä kaikissa on. Tutustuminen oli hyvin mutkatonta ja samanhenkisyys oli läsnä ensitervehdyksestä alkaen.

Lähijakso kului kuin siivillä. Päivän luennot olivat täynnä mielenkiintoista asiaa ja illat sai ammentaa kokemuksia työstä sekä opiskelusta ja myös jokaisen henkilökohtaisesta elämästä. Toiselle lähijaksolle osallistui aivan eri fiiliksillä kuin ensimmäiselle. Odotin innolla muiden tapaamista ja lisäksi tuli uusiakin tuttavuuksia. Aikajanan opiskelu sujui rennossa ilmapiirissä ja ilman turhaa jännitystä syntyi hyvää keskustelua aiheesta ja kokemustenvaihtoa käytännön tekemisestä. Ennen kaikkea tässä odottaa innolla hetkeä, kun kaikilla on omat kaupat. Mielenkiinnolla odotan kuinka jokaisen meidän persoona tulee näkymään, kun pääsee itseään toteuttamaan omassa yrityksessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lähijaksot antavat pelkkää hyvää monessa eri muodossa. Nostin muutaman luennon esille, mutta yhtäkään luentoa en olisi jättänyt pois. Jaksot on hyvin rakennettu asiasisällön suhteen ja onnistuneesti toteutettu. Arki vie herkästä mennessään ja varsinkin näin kesäaikaan huomaa, että päivät täyttyvät huomaamatta kaikella muulla tekemisellä kuin opiskelulla. Lähijaksot konkretisoivat tulevaa ja kokemustenvaihto muiden etenemisestä opiskelujen suhteen luo positiivista joukkopainetta tehtävien pariin palaamiselle. Kaikki nämä tekijät yhdessä tuovat boostia opiskeluun ja päivä päivältä ollaan askeleen lähempänä omaa kauppaa.

Valmistuin K-Ruokakauppiasvalmennuksesta toukokuun lopussa 2018 eli tällä päivämäärällä reilu kuukausi sitten. Jaan kirjoituksessa ajatuksiani varsinaisten opintojensa päättäneen ja omaa kauppaa odottavan näkökulmasta.

Lyhyesti taustastani. Olen aloittanut ensimmäisen kerran kaupassa kesätöissä 14-vuotiaana, kun piti saada tienattua rumpusettiä varten rahat. Työnteko kiinnosti ja kauppias tarjosikin koulun ohella ilta- ja viikonlopputöitä läpi yläasteen ja lukion. Muistan, että ensimmäisen kerran ajatus kauppiaan urasta on herännyt jo joskus 16 - 17-vuotiaana, kun silloinen kauppias asiasta kyseli tavarahississä. Polku vei kuitenkin opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja toisenlaisiin töihin joiksikin vuosiksi, mutta haave kauppiaan urasta jäi tykyttämään takaraivoon. Tykytys muuttui jyskeeksi ja alkoi selvitä, että silloinen työ ei antanut itselle riittävästi ja palo oli jossain muualla. Päätin irtisanoutua ja hakea valmennukseen, jonka aloitin alkuvuodesta 2017.

Valmennuksen loppupuolella meillä oli mahtava yhteen hioutunut porukka lähijaksoilta, jonka kanssa sparrailimme keskenämme tehtävissä ja kiritimme toisiamme niiden viimeistelyssä. Halusimme saada opinnot hoidettua hyvissä ajoin maaliin ja olla valmiita heti keväällä ottamaan kaupat vastaan ja ryhtymään tositoimiin. Kesä oli kuitenkin ovella ja alkoi käydä selväksi, että odottelu oman kaupan saamiseksi venyisi vielä.

Tämä on jännää aikaa monella tapaa. Toisaalta tuntuu, että saa olla mukavassa ja helpottuneessakin tilassa kun kova opintorupeama on hoidettu. Työ- ja sitä myöten myös muu elämä on oudossa suvantovaiheessa. Tuntuu, että tietää jossain määrin mitä on tulossa, mutta asian mittasuhteet ja työmäärä tulee varmasti ylittämään kaikki odotukset. Töissä voi keskittyä perushyvään suorittamiseen ja asioiden tarkkailuun. Tarkoitan perushyvällä, että ei tarvitse olla samaan aikaan miettimässä kolmea eri kouluprojektia muun työn ohella.

Itseni kohdalla arki valmennuskaupassa tuntuu välillä myös tuskalliselta. Tuskalliselta siinä, että omat ajatukset ja mieli on niin vahvasti jo fokusoitunut tulevaan ja miten haluaa asiat kaupallansa järjestää sekä muun muassa johtamiseen liittyviä asioita. Samaan aikaan olen töissä toisella, jolla on omat ajatukset kaupastaan, tavasta tehdä ja johtaa ja niitä tulee kunnioittaa. Tiettyjä asioita voi aina koittaa parantaa ja olenkin saanut paljon vapauksia ja tilaa miettiä asioita uusiksi. Tästä iso kiitos Hannu ja Mimmi Lehtiselle K-Supermarket Torpparinmäkeen.

Olen todennut, että harjoittelukaupan vaihtaminen harjoittelun aikana tulisi olla suorastaan edellytys. Ainakin omalla kohdalla siitä on ollut todella paljon hyötyä ja avartanut aj­­­attelua monen asian suhteen, etenkin kun tulen periaatteessa alan ulkopuolelta. Aloitin harjoitteluni K-Market Iso-Kapassa Tommilla ja Marilla josta jatkoin Kivistön K-Marketiin Hannulle ja Mimmille. Kivistössä pääsin onnekseni näkemään kaupanvaihtoprosessin kun heille tarjottiin Torpparinmäkeä. Kaikki paikat ovat opettaneet jotain uutta ja erilaista. Kauppiailla voi olla todella erilaiset tavat toimia, johtaa ja järjestää arki. Mikään tapa ei ole ehdottoman oikea, vaan jokainen pelaa omilla vahvuuksillaan ja menestykseen on yhtä monta polkua kuin on tekijöitä. Onnekseni olen saanut olla todella hyvissä paikoissa harjoittelemassa, joista kaikista on jäänyt reppuun paljon oppeja.

Kun kävi selväksi, että kesä tulee menemään odottelun merkeissä, ajattelin, että ajasta olisi otettava vielä täysi hyöty irti. Perheellämme on kesämökki Alavudella Etelä-Pohjanmaalla ja olen käynyt kesäisin aina fiilistelemässä paikallisen K-Supermarket Alavuden valikoimaa. Sukulaismiehen ideasta päätin kysyä, olisiko Alavuden kauppiaalla Olli Pehkosella käyttöä tällaiselle kesämiehelle. Päätös syntyi melko nopeasti ja Torpparinmäen urakka jäi lyhyeksi. Mietin, että edessä olisi aivan mahtava tilaisuus yhdistää mökkeily, Suomen kesä ja uuden oppiminen huippu supermarketissa, joka on palkittu ties kuinka monta kertaa alueensa parhaana supermarketina. Nyt on kaksi viikkoa takana mökkielämää ja hämmästelyä uudessa kaupassa. Vaihdon myötä olen huomannut positiivisena puolena myös sen, että kun on riittävän pitkään samassa paikassa alkaa hommaan sokeutua ja urautua. Ei osaa enää kyseenalaistaa asioita samalla tavalla kuin alussa ja oma tapa tehdä mukautuu ympäristöön. Nyt tuli hypättyä taas kylmään päätyyn ja katsotaan kesän ajan, miten mies kestää pohojalaasta koulua. Jo kahden viikon perusteella voin sanoa, että olen saanut taas lisää ajatuksia omaa kauppaa varten ja huomannut asioita joita ei aikaisemmissa paikoissa ole ollut.

Lopuksi vielä sananen oppimisesta, jota on tullut pohdittua matkan varrella. Oppiminen voi monesti pysähtyä mukavuuteen. Itselle voi olla vaikea myöntää, että kyllä tässä ja tässä asiassa voisi olla vielä parannettavaa. Oppiminen vaatii paljon nöyryyttä, kykyä kuunnella ja tehdä johtopäätöksiä. Oppimista voi tapahtua joka päivä ja joka hetki jos sille antaa mielessään tilaa. Kaikki mitä valmentajakauppias tai kollega tekee tai ei tee – miksi – mitä siitä seuraa – mikä vaikutus sillä on asiakkaille, työntekijöille, kaupan tulokselle tai kauppiaan/kollegan ajankäytölle?  Nämä pohdinnat pitävät mielen virkeänä ja antaa ajateltavaa, kun odotus omaan kauppaan tuntuu pitkälle eineshyllyjen välissä.

Arto Tuominen – Kesähessu, K-Supermarket Alavus

Sain toimia tarkalleen puolen vuoden ajan ns. monikauppiaana, kun vastuullani oli K-Citymarketin lisäksi pieni K-Market. Kauppapaikat olivat kokoluokaltaan täysin erilaisia, sillä toisen liikevaihto oli noin kymmenkertainen toiseen nähden. Kaupat kuitenkin sijaitsivat fyysisesti lähellä toisiaan muutaman sadan metrin päässä ja kaupoissa kävi paljon yhteisiä asiakkaita. Miten kahden täysin eri kokoluokassa olevan ruokakaupan johtaminen sujui?

Monikauppamalliin sisältyi omalla kohdallani joitain haasteita. Ensimmäinen haaste liittyi siihen, että kaupat olivat eri K-ruokakauppaketjuissa. Vaikka K-ruokakauppiuuden lainalaisuudet ovat samat yli ketjurajojen, on eri ketjuissa kuitenkin eroavaisuuksia. Kauppiaan tulee olla ainakin riittävän perillä molempien ketjujen ajankohtaisista asioista, esimerkiksi markkinoinnin ja tavarapelin suhteen. Sähköposti alkoikin nopeasti täyttyä molempien ketjujen asioista ja erilaisista kyselyistä. Lisäksi myyntimiehet lähettelivät toinen toistaan parempia tarjouksia sähköpostise ensin Citymarket- ja sitten K-Market-kauppiaiden sähköpostilistoille.

Toisen haasteen itselleni monikauppamallissa asetti kauppojen erilaiset mittasuhteet: välillä oli vaikea perustella itselleen, miksi käyttää työaikaa Marketin kehittämiseen, kun Citymarketissa liikevaihto oli melkein 10-kertainen. Myönnän, että oma työpanokseni K-Marketissa jäikin melko vähäiseksi (tosin, moniko Citymarket-kauppias löytää itsensä K-Marketin kassalta, minä löysin!). Tämä taas aiheutti itselleni välillä huonoa omaatuntoa, kun en mielestäni pystynyt luomaan marketissa ns. kauppiaslisäarvoa (kaikkea sitä, mitä yksittäinen K-kauppias pystyy omalla tekemisellään luomaan K-ryhmän ja ketjun yhteisen tekemisen päälle edesauttaakseen liiketoimintaansa).

Kaikesta huolimatta K-Marketin myynti, asiakasmäärät sekä asiakastyytyväisyyttä mittaava NPS-lukema saatiin hyvälle kehitykselle ja kaikki tämä tapahtui ilman, että kauppias edes juuri oli paikalla. Jälkeenpäin ajateltuna on helppo analysoida, ettei kauppiaslisäarvon luomiseen välttämättä tarvita kauppiasta fyysisesti paikalle. Päivittäisestä johtamisesta K-Marketissani vastasi myymäläpäällikkö, jolle olin antanut vapaudet johtaa kauppaa kuin omaansa. Ketjuohjatun myymälän kauppiaallistaminen vapautti myös myymäläpäällikön tietyistä kahleista ja kauppaa alettiin kehittää enemmän asiakaslähtöisesti. Tietyistä vanhoista toimintatavoista luovuttiin, mutta osa hyväksi todetuista SLK (Suomen Lähikauppa) -aikaisista toiminnoista säilytettiin. Kauppiaslisäarvoa syntyi ennen kaikkea johtamisen, viestinnän ja avoimen ilmapiirin kautta: työntekijät saivat vastuuta ja mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä yrittäjälähtöisiä ratkaisuja. Yhdessä myymäläpäällikön johdolla kaupan valikoimaa muokattiin vastaamaan enemmän kauppapaikan asiakaskuntaa.

Lisäksi työntekijöiden osaamista kehitettiin ja mm. työnkierron kautta he pääsivät tekemään vuoroja myös K-Citymarketin puolella. Parhaimmassa tapauksessa monikauppamallin toimipaikat ovatkin kauppiaalle tulosyksiköitä, jotka pyörivät itsenäisesti ja kannattavasti kauppiaan pienellä ohjauksella.

Tätä kirjoittaessani olen jo luopunut marketistani ja kauppapaikka on siirtynyt toisen kauppiaan ohjaksiin. Sain marketista kuitenkin tärkeää oppia ja kokemusta toimimisesta monikauppamallissa. Helppoa se ei ole ja kunnioitukseni monikauppamallissa toimivia kauppiaskollegoita kohtaan onkin korkealla. Uskon, että esimerkiksi 3-4 pienen marketin johtaminen on kokonaisuutena vähintään yhtä haastavaa kuin yksittäisen hypermarketin. Pärjääminen molemmissa  on mielestäni ennen kaikkea johtamiskysymys: tehtäviä ja vastuita on uskallettava delegoida henkilökunnalle ja heitä on rohkaistava tekemään itsenäisiä ratkaisuja.

Kauppiasvalmennus - matkalla kohti unelmaa

maija rautakorpi | 16.04.2018

Aloitin kauppiasvalmennukseni helmikuun lopulla 2018 ja nyt on hyvä hetki jakaa ajatuksia aloituksesta.

Alkuun hieman taustastani. Olen syntynyt kauppiasperheeseen, äitini toimi k-kauppiaana. Hyllyjen välissä kasvaneena, minulla on hyvä käsitys tulevasta yrittäjyydestä, mutta toisaalta vähäinen kokemusta aidosta tekemisestä. Yrittämiseen liittyvät asiat ja ennen kaikkea asenteet ovat olleet peruskasvatuksessa jo lapsuudesta.

Nuorempana tein myyjän töitä kaupassa ja myöhemmin avustavia hallinnollisia tehtäviä opiskelujen ohella, mutta varsinainen aikuisiän työkokemus on hankittu aivan muualta. Olin aluksi kuusi vuotta pankissa sijoitus- ja rahoitusneuvojana, jonka jälkeen pari vuotta kului ison rakennusliikkeen HR -tehtävissä työhyvinvoinnin parissa. Olen aina viihtynyt töissäni, mutta sisällä oli tunne että jotain tästä vielä puuttuu.. Ajatukset ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen; lapset ovat riittävän vanhoja, uudelle paikkakunnalle muuttohaaveet sekä koko perheen tuki ajatukselle – minä haluan ryhtyä kauppiaaksi!

Otin yhteyttä rekrytointipäällikköön ja halusin kuulla lisää valintaprosessista ja minun mahdollisuuksista, oma taustani huomioiden. Puhelun jälkeen tuntui, etteivät jalat koskettaneet enää maata, olin täysin myyty ja innoissani. Laitoin hakemuksen kauppiasvalmennukseen ja sitten se oli menoa! Haastattelut, testit ja valmennuspaikka tulivat vauhdilla. Onneksi minulla oli lyhyt irtisanomisaika vanhasta toimesta ja kun kerran kyyti oli tarjolla niin minähän hyppäsin mukaan.

Sain mielestäni erinomaisen harjoittelupaikan. Kauppias on sitoutunut valmennukseen. Keskustelu on avointa ja olemme käyneet läpi hallinnollisia perusperiaatteita, uuden lanseerausta sekä tietysti käytännön tehtäviä. Saan olla mukana suunnittelussa, ideoida ja kehittää toimintaa yhdessä kauppiaan kanssa. Henkilöstö on opettanut talon tavoille; fileoidaan kalaa, paistetaan pullaa, palvellaan asiakkaita ja nauretaan. Ensimmäisillä viikoilla olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa, mutta nyt on sisäänajo takana ja olen päässyt hyvään vauhtiin.

Valmennusta on nyt pari kuukautta takana ja hyvän pätkää edessä. Kauppias tukee ajatusta. On parempi harjoitella huolella, kun tuki ja neuvot ovat helposti saatavilla. Näin ollen kokemattomuutta ei tarvitse maksaa omasta pussista. Itsellä tunteet menevät vuoristorataa, toisinaan tuntuu, että olisin jo täysin valmis kauppiaaksi ja taas toisaalta huomaa, että vielä on paljon opittavaa. Vertaisin tätä ratsastamiseen aloittamiseen pitkän tauon jälkeen – ensimmäisen tunnin päätyttyä on voittajafiilis, kun laukannostoista lähtien kaikki sujui hienosti. Kuitenkin muutaman ratsastustunnin jälkeen huomaa, että tässä lajissa ei tule ikinä valmiiksi, sillä alla oleva lihakimpale voi päättää toisin milloin tahansa. Sama ajatus toimii muuttuvassa toimintaympäristössä ja markkinatilanteessa. Yhtä kaikki, jokaisen työpäivän jälkeen lähden hymyhuulilla kotiin ja tiedän tehneeni oikean valinnan, matka kohti omaa unelmaa on alkanut!

 

Viimeisimmät postaukset
Matkalla kohti unelmaa
16.04.2018 11:44
Blogiarkisto
Takaisin ylös