K-kauppias-blogi
Blogi K-kauppiasvalmennuksesta, kauppiaaksi kasvamisesta ja kaupan arjen iloista. Aitoja tarinoita ja elämänmakuisia kokemuksia kauppiasuran alusta.
Lue lisää: kesko.fi/kauppiasura
Timantteja
Iltapäivälehdessä uutisoitiin tällä viikolla uusavuttomista nuorista. Nuorista, jotka eivät tiedä eroa pakastimen ja jääkaapin välillä, tai eivät ole koskaan nähneet perunoita keitettävän. Jokainen tietysti opettaa lapsilleen kotona mitä tarpeelliseksi näkee. Eikä tämäkään kauppias tunnista vieläkään kaikkea hedelmiä ja vihanneksia, uusin tuttavuus on salaattifenkoli. Lähinnä ihmetyttää joissakin nuorissa se kadonnut tiedonjano ja pohjaton uusien asioiden kokeilunhalu, joka jokaisella lapsella on syntyessään. Tätä tiedonjanoa ohjailemalla oikeisiin suuntiin saadaan aikaan timantteja, jotka loistavat myös työelämässä.
Meillä on tapana ottaa Harjoittelijoita tutustumaan kaupan arkeen ja työelämään muutenkin. Osalle tutustuminen tarkoittaa ajoissa paikalle tuloa ja ajan viettämistä ilman kännykkää. Meilläkin on joskus 16 vuotias pitänyt ensimmäistä kertaa elämässään imuria kädessä ja sepäs se vasta jännittävää oli. Kun sitä suutinta piti liikuttaakin, jotta hiekoitushiekat hävisivät eteisen lattialta ja matolta.
Motivaatiota oppia työtehtäviä tai parantaa omia taitoja ei kaikilla kuitenkaan ole. Aika, jolloin saisit esittää tyhmiä (eihän sellaisia olekaan) kysymyksiä ja seurata läheltä sitä kaikkea mitä ammattilainen tekee, valuu hukkaan kun työpäivän kulku on kahvitauon odottamista ja toivomista ettei työhanskat tipu kädestä (nekin pitäisi sitten nostaa lattialta).
Onneksi aina välillä vastaan tulee timantteja. Safiireja, joilla ei ole lainkaan käsitystä ruokakaupan arjesta, mutta jotka salaa ja valon nopeudella oppivat tekemään työtä ammattilaisten rinnalla. Jotka omaksuvat myös hiljaisen tiedon, jota kukaan ei ole vielä ehtinyt ääneen kertoa. Jotka ottavat osaa päivän töihin ajattelemalla itse ja tekemällä oma-aloitteisesti työtehtäviä, hioen ne vielä huippuunsa myös omalla tehokkuudellaan. Palkkio siitä, että saa seurata nuorta oppimassa ja loistamassa on, on huikea ilon tunne. Sama tunne varmasti motivoi ihmisiä opettajiksi ja valmentajiksi.
Jospa sitä joskus voisi sanoa, että ” hän oli meillä aikoinaan harjoittelussa ja noin pitkälle hän on nyt päässyt.” Sillä meidänkin hyllyn välissä on välillä kimallellut timantteja, joista voi kuvitella kehittyvän mitä vaan, vain oma tahto on rajana. Onneksi muutama kiiltelee siellä edelleen päivittäin.
