K-kauppias-blogi

Takana on reilu 6 kuukautta kauppiasuraa ja kaupalla perusasiat alkavat jo sujua pikkuhiljaa. Lähtötilanteessa osastohenkilökunnallani ei ollut juurikaan kokemusta osastotyöskentelystä, mutta tällä hetkellä suurin osa henkilökunnasta hallitsee jo omat tehtävänsä  ja perehdytyksen tarve on vähentynyt huomattavasti. Työnkuvia on tehostettu ja viilattu sekä henkilöstökulut on saatu kohtuullistettua. Kuitenkaan oma työmääräni ei tahdo millään vähentyä, vaikkakin Joulukiireet lisäävät sitä aina huomattavasti.

Omat työtehtäväni vaihtelevat toimistohommista hyllytykseen ja kassatyöskentelyyn, eli käytännössä kaikkea mahdollista kaupassa ja sen ulkopuolella. Pääsääntöisesti pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi perusrutiineissa, mutta silti ”tulipalojen sammuttamista” riittää. Edellisenä iltana ja aamulla usein suunnittelen tulevan päivän tehtäviä autolla ajaessani ja pyrin priorisoimaan niitä. Osa asioista pitää tehdä ”virka-aikaan” (klo 8-16) ja osan pystyy tekemään tämän ajan ulkopuolella. Mutta silti miltei joka ikinen aamu pääsee muuttamaan suunnitelmiaan heti kaupalle päästyään (Korostan todella, että -pääsee -, koska nautin kiireestä ja muuttuvista tilanteista sekä haasteista). Joskus voi mennä parikin tuntia yksinkertaiseksi luulemansa asian kanssa. Miksi ei voisi nauttia uusien asioiden oppimisesta ja haasteista selviämisestä? Joskus on nekin asiat opittava ja itse otan nämä tilanteet aina oppina ja pyrimmekin aina kaupalla oppimaan uusista asioista jotain, jotteivat ne toistuisi. Olen kuullutkin usein kysymyksen: ”Miten jaksat hymyillä, vaikka asiat eivät mene aina putkeen ja useampikin ihminen on hihassa samaan aikaan kiinni ja puhelinkin vielä soi?”. Välillä väsyneenä, kun hymy ei ole niin herkässä, mietin itsekin tätä samaa asiaa, mutta tämän jälkeen pääsen takaisin asian ytimeen. Pitää osata nauttia olemassa olevasta, kaikesta siitä, miksi halusin juuri kauppiasuralle.

Entä miten hoitaa rutiineja, jos on useita odottamattomia asioita kulman takana? Tämä vaatii todella oman ajan hallintaa ja välillä on hyväksyttävä, etteivät kaikki asiat tule tehtyä heti tai edes huomena. Kompromisseja on tehtävä ja viimeksi eilen jouduin jättämään työntekijäni pakkaamaan ensimmäistä kertaa juuri leikkaamiani lihoja myyntiin, kun itse kiirehdin tyttäreni Joulujuhlaan. Lihat tuli pakattua ja vieläpä hyvin, vaikka en ollutkaan selän takana varmistamassa asiaa. Eli välillä on luotettava muiden taitoon viedä asiat loppuun, kun muut velvollisuudet kutsuvat. Jokaisella on oma tapansa hoitaa asioita ja juuri tätä erilaisuutta on osattava hyödyntää.

Tulosta

Jaa