K-kauppias-blogi
Blogi K-kauppiasvalmennuksesta, kauppiaaksi kasvamisesta ja kaupan arjen iloista. Aitoja tarinoita ja elämänmakuisia kokemuksia kauppiasuran alusta.
Lue lisää: kesko.fi/kauppiasura
Kiirettä ja vähän unta
Suoritamme inventaarion muutaman kuukauden välein, koska laskemalla kaikki kaupan tuotteet saamme selville vääristä toimintatavoista ja varkauksista johtuvan hävikin määrän. Vaikka seuraamme hyllysaatavuutta päivittäin täyttäessämme hyllyjä, niin inventaariossa tulee aina pieniä yllätyksiä.
Käytännössä henkilökuntani laski syyskuun aikana kaupan kaikki tuotteet hylly kerrallaan. Tämän laskemisen organisointi ja joka aamuinen laskennan tarkastaminen lisää omaa ja henkilökuntani töitä melko paljon. Jos jokin tuote tai tuoteryhmä jää laskematta, niin joudun itse paikkaamaan tilanteen, koska inventaariokalenterimme on sen verran tiukka, ettei se jätä varaa laskea seuraavana iltana uudelleen koko tuoteryhmää.
Jokaiseen inventaarioon sisältyy aina jotain pienempää ja suurempaa haastetta. Tällä kertaa laskenta oli sujunut todella hyvin ja aikataulun mukaan, mutta vasta viimeisenä aamuna huomasin, että sukat olivat jääneet laskematta. Olimme osastovastaavan kanssa käyneet joka päivä läpi laskettavat tuotteet, mutta väsymyksestä ja kiireestä johtuen olimme jättäneet huomioimatta sukat, vaikka ne löytyivätkin inventaariokalenterista. Joten ei muuta, kun käärin itse hihat ja aloin laskea sukkia, vaikka olisi pitänyt valmistautua kaupan avaamiseen. Sukat tuli laskettua ja kauppa tuli avattua, vaikkakaan ei ihan myyntikuntoisena. Onneksi osaava henkilökuntani sai kurottua aikataulun kiinni ensimmäisen tunnin aikana ja rutiinit saivat jatkua.
Koska syksyllä moni nuori aloittaa opiskelut, niin näin kävi myös meidän nuorillemme. Kaksi henkilöä jatkoi opintojaan kesän jälkeen ja kaksi aloitti opintonsa. Olin jo valmistautunut opintojen alkamiseen ja suorittanut rekrytoinnit lähtevien tilalle sekä keskustellut, kuinka moni opiskelijoista pystyisi tekemään töitä opintojen ohella. Aina ei kuitenkaan asiat mene suunnitellusta ja vakavan sairastapauksen vuoksi edessäni olikin kahden rekrytoinnin sijaan kolme rekrytointia edessä.
Kaupan avaintehtäviin oli henkilöt jo perehdytetty ja homma toimi todella mukavasti aamuissa, mutta ilta- ja viikonloppuvuorojen hoitaminen vaati uusien perehdytystä. Tiesin jo kokemuksesta, että en vain voinut heittää kaikkia uusia työntekijöitä yhdessä iltavuoroon ja perehdyttää heitä samalla kertaa. Vaikka minulla oli jo kokemusta joukkoperehdytyksestä kaupan vastaanoton yhteydessä, niin silti yritin hiukan porrastaa uusien aloittamista, koska joukkoperehdytys on todella raskasta ja olisi vaatinut minulta (tai osastohenkilökunnalta) välittömän läsnäolon. Käytännössä uudet henkilöt aloittivat 1-1,5 viikon välein ja perehdytys aloitettiin perehdytysohjelmamme mukaisesti.
Perehdytyksessä jokainen virhe tai mahdollinen haasteellinen tilanne pitää osata ennakoida ja kertoa se myös muille. Myöskään kaikkea tietoa ei voi vaan kaataa henkilön päähän, vaan tilanteet käydään läpi aina niiden tullessa eteen, koska tällöin on otollisin hetki oppia.
Uusien henkilöiden perehdyttäminen vaatii aina myös omaa kekseliäisyyttä, jotta pystyisin viettämään edes muutaman tunnin vapaa-aikaa päivässä perheeni kanssa. Tästä syystä osaava henkilökuntani oli avainasemassa ja auttoivat tiukoissa tilanteissa. Myös puhelimen käyttö perehdytyksessä on todella mainio väline: ”Saa soittaa ja PITÄÄ soittaa, jos tulee kysyttävää.”. Ei kukaan opi, jos ei kysy!
Perehdytyksessähän ei ole aina kyse siitä, että henkilökunta pitäisi opettaa ja ohjata uuden oppimiseen, vaan myös siitä, että uusi henkilökunta toimii myös tehottomammin, kuin oppinut. Tämän pienen tehottomuuden paikkaaminen vaatii lisätunteja joko henkilökunnalle tai kauppiaalle.
Tässä edellä olen käynyt läpi meidän kauppamme elo- ja syyskuun haasteita. Tähän kun lisätään vielä normaalit odottamattomat tilanteet, ylimääräisen työmäärän aiheuttama stressi henkilökunnalle ja kauppiaan univaje, niin syyskuu on ollut meille yksi raskaimmista kuukausista viimeisen vuoden aikana. Tästä huolimatta kuukauden vaihtumisen jälkeen, kun pidin osastovastaaville henkilökohtaiset palaverit, jokaisella oli todella hyvä fiilis ja tsemppi päällä!
Kun jotain tehdään, niin tehdään se kerralla ja kunnolla.
