K-kauppias-blogi
Blogi K-kauppiasvalmennuksesta, kauppiaaksi kasvamisesta ja kaupan arjen iloista. Aitoja tarinoita ja elämänmakuisia kokemuksia kauppiasuran alusta.
Lue lisää: kesko.fi/kauppiasura
Euron tarjouksia (tai sitten ei)
Ketjun yhteismarkkinointi toi meille mukavaa piristystä tammikuun alkuun räjäyttämällä euron tarjouksia alkuviikkoon. Tämä on meille aina kiva juttu kun markkinointia tehdään massiivisesti ja tuotepeliin panostetaan. Miten tämä tavarapeli sitten tarjouskampanjoissa toimii?
Osastovastaavat antavat tarjoustuotteista ennakkotilaukset jo yli kuukautta ennen ilmoittelua ja joskus tarjoustuotteiden menekki on meillekin täysi arvoitus. Niinhän sitten kävi tälläkin kertaa, että vaikka ammattitaito on kohdallaan, niin ei pystytty ennustamaan montako maksalaatikkorasiaa tarjouksessa myydään. Joskus muinoin on ilmeisesti ollut tapana, että tarjoustuotteita tilataan tarkoituksella varovasti kun meille kauppaankaan ei niistä jää katetta. Itselleni on kuitenkin kunnia-asia, että tavaraa riittää varmasti kaikille. Mehän kutsumme asiakkaat vierailulle tarjousilmoittelulla ja silloin pitää olla mitä tarjota.
Tällä kertaa kävi niin, että maanantaina ovien avautuessa ensimmäiset asiakkaat nappasivat sylitolkulla tarjoustuotteita. Emme voineet kieltäytyäkään myymästä yhdelle ihmiselle 15 maksalaatikkoa ja loppuuhan ne tavarat sitten nopeasti kun hamstraajia on liikkeellä useita. Harmittaa aina tavallisen asiakkaan puolesta joka tulisi ne muutamat rasiat hakemaan, eikä hänelle jää enää ostettavaa kun emme ole osanneet kristallipallosta katsoa paljonko tuotteita menee. Välillä käy niin, että tavarantoimittajatkaan eivät ole osanneet arvioida tuotteiden suurta menekkiä ja alun perin tilattuja tuotteita eisaada. Sitäkin on joskus vaikea ymmärtää vaikka tehdas olisi naapurissa ja vielä vaikeampaa sellaista on selitellä asiakkaille.
Kääntöpuoli asiassa näin kauppiaan näkökulmasta on se, että välillä tavaraa jää kovasti ja sekään ei ole mukavaa. Pyrin kuitenkin tekemään kaikkeni, että päiväysten lähestyessä hyvää ruokaa ei heitetä roskiin, vaan myymättä jääneitä tuotteita annetaan Tampereelle diakoniaan Mustan lampaan toimintakeskukseen ja Lempäälän diakoniaan josta ne jaetaan niitä tarvitseville. Kauppiaana on ilo olla kun tietää, että voi tällä tavalla tuoda jollekin helpotusta arkeen. En koskaan koe, että se olisi jotenkin itseltäni pois vaikka kaikki pois annettava ruoka onkin omilla rahoillani maksettu, sillä tämä on tapa auttaa lähimmäistä ja jossa apu menee varmasti myös perille. Kaikista liikuttavimman joulukortin sain tänä jouluna Mustan lampaan diakonian väeltä: “kiitos siitä, että teet mahdolliseksi sen, että me voimme auttaa”.
