K-kauppias-blogi

Nimeni on Sasu Hamina (34) ja olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltä Turenki. Muutin ylioppilaana opintojen perässä Helsinkiin viime vuosituhannen lopulla valmistuakseni Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi. Tein koko opintojen ajan töitä ravintola-alalla esimiestehtävissä ja viimein vuosituhannen alkupuolella valmistuin maisteriksi. Graduni pohjalta kehitetyn patentin turvin aloitimme yhtiökumppaneideni kanssa myymään metsäteollisuuteen konsuttihommia ja sahateollisuuden tuottoa parantavaa ohjelmistoa, mutta melko pian metsäteollisuuden hiipumisen takia yritys sujahti pöytälaatikkoon ja myyntityö kutsui.

Tässä vaiheessa hyvä ystäväni oli aloittanut omat opintonsa kauppiaaksi ja pian pääsinkin kokeilemaan miltä tuntuu olla ruokakaupassa töissä. Menin jouluapulaiseksi ystäväni kauppaan, tarkoituksena purkaa joka aamu maitokuorma ja tämän jälkeen tekemällä erilaisia hanttihommia. Mutta jo ensimmäisenä päivänä vakituista henkilökuntaa alkoi kaatumaan ja viimein parissa päivässä puolet henkilökunnasta oli eri syistä sairaslomalla. Tästä syystä sain todellisen tulikasteen ja pääsin opettelemaan kassaa, tavaran purkamista, palvelutiskiä ja postia pikakoulutuksella. Kuuden päivän aikana työtunteja kertyi 100 tuntia ja kipinä sisälläni alkoi kasvaa.

Tämän kipinän syttymisen jälkeen menin naimisiin ja sain kaksi ihanaa lasta Onni (6) ja Aino (4). Tämä hiukan hidasti vauhtia ja haave omasta kaupasta jopa hiukan hiipui, vaikka vapaapäivinä kävinkin vielä ystäväni kaupalla auttamassa. Ja vaikka pienet lapset vaativat isää ja läsnäoloa sekä puolisoni tukea lasten kasvatuksessa, niin halu saada haasteita ja oma yritys veivät lopulta mukanaan.

Olin seurannut ystäväni koko kauppiasuraa todella läheltä, mutta silti päätös siirtyä uudelleen yrittäjäksi vaati hiukan taustojen tutkimista. Kävin tapaamassa muutamia kauppiaita, jotta saisin kuvan siitä, miten tällä alalla pystyy pärjäämään. Sain paljon arvokasta tietoa ja vinkkejä omaa uraa varten. Kuulin tarinoita uhrauksista, avioerosta ja tietysti myös menestymisestä. Olisiko tämä kaiken sen arvoista? Kotona suoritettujen pitkien keskustelujen ja pähkäilyn tuloksena tulos oli melko selvä, haluan kauppiaaksi, haluan oman kaupan.

Ystäväni neuvosta soitin Etelä-Suomen rekrytointipäällikölle Gunnar Weckmanille ja lyhyehkön keskustelun jälkeen hän ehdotti, että lähettäisin hänelle hakemuksen tarkempaa tarkastelua varten. Täytin hakemuksen jo läpikotaisin tutuiksi tulleille Keskon kauppiasuran sivuille ja jäin odottamaan yhteydenottoa Keskolta. Viimein Gunnar pyysi haastatteluun, jonka aikana käytiin läpi opinnot, työura ja tämän hetkinen elämäntilanne. Haastattelun jälkeen sain kutsun soveltuvuusarvioon, jossa testattiin sopivuuteni yrittäjäksi sekä kauppiaaksi. Haastattelun ja testien perusteella sain vihdoin tiedon, että minut on hyväksytty kauppiasharjoittelijaksi. Tämä tiesi palkkatason reipasta laskemista, pitkiä työ- ja opiskelupäiviä sekä uhrauksia. Harjoitteluajastani voin sitten kirjoitella myöhemmin lisää.

Olen nyt toiminut 4 kuukautta Roihuvuoren K-marketissa kauppiaana ja tämä on todellakin ollut sen arvoista. Välillä olo on kun Vintiöiden sketsissä Ravintolapäällikkö Marko, mutta se on olennainen osa tätä unelmaa jota nyt saan elää.

“Niitä rajoja ei vaan oo olemassa, ellei niitä itse itselleen aseta!”

-Jaana Saarinen

Tulosta

Jaa